Quantcast
Channel: Fab Forty Something
Viewing all 1460 articles
Browse latest View live

Kesähiusten hellää muotoilua

$
0
0
Kesä on käsitellyille ja hennoille hiuksille rankkaa aikaa. Varsinkin aurinko kaikesta suojausyrityksistä huolimatta tekee tepposiaan kuivattaen niitä entisestään. Niinpä hyvät aineet ja hoito ovat ensiarvoisen tärkeitä. 

Samaan kategoriaan luen hiustenmuotoilulaitteet. Sain testiin ilmakiharrinsetin, Babyliss Digital Sensorin, jota käytän hiusten viimeistelyyn. Se on fiksu laite, jossa on lämpösensorin lisäksi pyörivä harjasosa! Pienen harjoittelun jälkeen hiusten viimeistelystä on tullut näppärää ja nopeaa. Ja aika hauskaa myös!



On ihmisiä, jotka suosivat helppoa hiustenlaittoa, ja sitten sellaisia laite- ja hiustenhoitohifistelijöitä kuten minä. Olen jo nuoresta tykännyt laittaa hiuksiani, ja aivan lyhyttukkaisena ilmakiharrin oli se, jolla värkkäsin eniten.

Nyt, kun hius on kuivempaa kuin nuorena, kiinnitän erityisesti hiustenlaitossa huomiota hellävaraisuuteen. Pesun, naamion ja latvoihin laitettavan argan-öljyn (mahtava tuote näin kesällä!) jälkeen suihkautan lämpösuojan ja laitan nokareen muotovaahtoa. Sittenpä hiukset saavat kuivua tovin, kunnes kosteina kiepautan ne tarrarullille.



Näin kesällä on aikaa hiusten kuivaa itsekseen, ja kun ne ovat lähes kuivat, alan purkaa rullia alhaalta ylös, ja muotoilen niitä hetken ilmakihartimella. Talviaamuina kuivaan hiustenkuivaajalla, mutta ilmakiharrin on aina viimeinen vaihe.

Babyliss-uutuus on varsinainen älylaite! Se säätää lämpötilan automaattisen sopivaksi. Siinä on muyös pyörivä harjaosa, joka kiepauttaa hiukset harjan ympärille. Pyöröharjoja on kaksi, 40mm lyhyille ja 50mm pitkille hiuksille. Harjoissa on keraaminen pinnoite, harjakset ovat epoksipäistä villisian harjaa sekä nylonia.

Settiin kuuluu myös kaksi suoristusharjaa, mutta niitä en ole kokeillut vielä.



Pyörivä harjaosa oli todella metka. Nimenomaan liikehän on se (kampaajani Pian mukaan), jolla hiukseen saa kiiltoa. Hetki meni miettiessä, että kumminkohan päin harjaa pitää nyt rullata, että se sipaisee hiukset harjaksen ympärille, mutta äkkiä sen oppi.

Digital Sensor-ilmakihartimessa on myös kaksi lämpötilaa sekä nopeutta, sekä viileä ilma, jolla voi viimeistellä. Laitteella on myös viiden vuoden takuu.




Kesällä en ole halunnut kihartaa hiuksia sen kummemmin, sillä niidenkin pitää saada levätä. Laitan myös lähes joka pesukerralla hoitoaineen sijasta naamion, ja siitä hiukset ovat kyllä kiittäneet. Kampaajan vinkki tämäkin...



Kesäkuu kääntyy loppua kohden, ja ensi viikolla kauniit ilmat näyttäisivät palaavan! Hattu siis päähän ja aurinkosuojaa latvoihin!

Mukavaa lauantaita!


*Babyliss Digital Sensor AS500E, EAN 3030050140415, saatu bloginäkyvyyttä vastaan

Näin valehtelen netissä -haaste

$
0
0
Bongasin SBM-kollegani Sadun blogista hauskan haasteen, joka otsikon mukaisesti kyselee valehtelenko netissä! Stailaanko elämääni blogiin, vai onko blogi elämää. No, se ei ole enää kenelläkään uutinen, että blogissa ei näy kuin osa bloggaajan elämästä. Tuleeko sitä osaa siloteltua?

Paljon on myös puhuttu siitä, tuleeko ns. rosoisuus takaisin blogeihin vai ei. Onko kyllästytty katsomaan täydellisen kauniita kuvia, stailattuja ruoka-annoksia ja filtterin läpi siloteltuja kuvia glamoröösistä arjesta. Vai onko todella? Oma mielipiteeni on, että paluuta menneeseen ei ole. Kuvankäsittely ja henkilöbrändäys ovat tulleet jäädäkseen sosiaaliseen mediaan. 

Itse yritän pitää kultaisen keskitien ei liian sliipatun, mutta visuaalisen. Ruokaani en edes osaa stailata, mutta miten se elämä muuten menee blogia kirjoittaessa? 



Totta vai ei? Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olevan some-ystävällisiä ja kauniita kuvata.

Ei totta! Menen tiettyihin ravintoloihin siksi, että tiedän siellä olevan hyvää ruokaa. Tapahtumissa käyn harvoin, ja yleensä unohdan kuvata siellä.



Totta vai ei? Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.

Osaksi totta. Sisustan kotia meille, en todellakaan somea varten. Mutta pukeutuminen on ollut vaikkapa blogini alku ja juuri, näiden vuosien läpi kantava voima. Eli jos se on oukei somea ajatellen, niin hyvä.

Kauttauksia sen sijaan olen monesti tehnyt someakin varten, mutta yhtä usein ottanut kuvia leivonnaisista tai ruoka-annoksista, koska on vain ollut hyvä hetki, ja tarjolla on ollut kivannäköinen kokonaisuus muutenkin.


Totta vai ei? En ota itsestäni kuvia tai InstaStories-videoita ilman meikkiä.

Olen ottanut sekä blogiin tai Storiesiin ilman meikkiä, mutta harvemmin.


Totta vai ei? Teen asioita ja kerron blogissa asioista, joiden tiedän tukevan henkilöbrändiäni.

Muahhahhah! En itsekään ihan tiedä mikä brändini on. Vaikka tottahan se on, että jokaisella ihmisellä on brändi, muinainen sana mielikuva olisi ehkä myös oikea sana. Brändäys on nyt niin muodikas asia, mutta mä olen liian humanisti tajutakseni brändäyksen huimaa voimaa... ; )

Jospa vain olen oma itseni, kuten tähänkin asti.

Totta vai ei? Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalle.

Noh. Jokainen paljon kuvaava ja kuvissa esiintyvä tietää, että valaistus on asia numero yksi. Tiedän kotini nurkkien parhaat valaistukset, tiedän paremman puoleni, ja tiedän miten kuvissa pitää olla valoon päin, jotta saa itsestään kuvaan ns. paremman version. Itse kuvaan teen todella vähän: lisään valoa ja vähän kontrastia, poistan keltaisuutta, ja juu, joskus hivenen lisään utuisuutta. (Ja tässä kohtaa vedän viiskymppiskorttini esiin, kiitos!)

Olen joskus sanonut, että blogin lukija on minulle vähän kuin kyläilyvieras, kyllä vieraallekin laitetaan parasta pöytään. Tykkään katsoa kauniita kuvia, ja oman blogin visuaalisuus on minulle tärkeä, omasta naamasta huolimatta. Ja siitä naamastakin valitettavasti näkyy kyllä edellisen päivän suolainen ruoka, vähäinen uni tai pari turvotuskiloa, kuten näissä kuvissa.



Totta vai ei? Siloittelen elämääni blogissa.

Totta siinä mielessä, että kaikkea ei todellakaan tarvitse kirjoittaa blogiin. Näin on jo osaksi senkin takia, että elämässäni on ihmisiä, joita blogi ei koske. Onko se sitten siloittelua, jos ei kerro kaikkea? Minusta se on lähinnä tervettä järkeä.


Totta vai ei? Kadun joitakin blogiyhteistöitäni.

Ei totta. Eipä nyt tule mieleen mitään.

Totta vai ei? Bloggaajien elämä on glamouria.

Ei totta, ainakaan tämän bloggaajan. Ihan tavallista elämää tässä eletään. Ylipäätään en usko elämän olevan glamouria kuin hetkittäin. Kenenkään elämä ei voi olla jatkuvaa luksusta tai samppanjaa. Ajatellaan vaikka Kate Spadea tai Anthony Bourdainia. He molemmat omalla sarallaan olivat saavuttaneet kaiken, mitä olivat toivoneet, ja miten surullinen loppu molemmilla oli. Eli tavallinen arki voi loppuviimeksi olla paljon parempaa elämää.

Totta vai ei? Ajattelen hetket Instagram-kuvina.

Ei ole totta. Olen todella laiska grammaaja, mutta kuten huomaatte, olen petrannut siinä!



poncho Repeat Cashmere (love also this and this)
silk shirt Mos Mosh (like this)
jeans H&M
sneakers Common Project (check these out!)
bag Furla
necklace Edblad

Semmoista juttua tänään. Ettepä muuten arvaa mitä tänään tehtiin: puutarhatöitä - kaksi ja puoli tuntia sulaa rääkkiä! Olen varmaan huomenna ihan muusina. Kädet tutisivat, kun kannoin haravoita ja trimmeriä varastoon. Hauskaa oli silti, meillä puutarhatyöt aina eskaloituvat, kunnes harava ei meinaa pysyä tärisevissä käsissä. Kaksin on paljon kivempi tehdä töitä kuin yksin.

Leppoisaa ja aurinkoista iltaa!


*sisältää mainoslinkkejä

Tulevan syksyn suloisia ja pehmoisia neuleita - #Repeatcashmere

$
0
0
Kävin keväällä perinteisesti katsomassa Repeatin showroomilla tulevan syksyn ja talven uutuksia. Ihana mallisto kertakaikkiaan, ja monia kauniita neuleita myös kauppiaat ovat valinneet liikkeisiinsä. Oma kameran linssini hakeutui tietenkin neutraaleihin sävyihin, mutta lempparini oli kuitenkin aivan ihana kanerva, joka näkyikin eilisessä postauksessa.

Olenkin tainnut aikaisemmin kertoa, että Repeatin showroom on ensimmäinen showroom, johon minua on pyydetty aikanani blogitaipaleeni alussa käymään. Voi, se oli jännää. Samoin ensimmäinen liike, josta olen koskaan kirjoittanut on Nectarine. Ja nämä kaksihan linkittyvät toisiinsa, sillä Nectarinessa on aina myyty Repeatia. Ja heti, kun aloin ansaitsemaan, olen myös satsannut Repeatiin.

Repeatillahan on useampi linja, on Repeat, Repeat Easy Knit, Repeat Cashmere, DTLM eli Don´t Label Me ja Silver Edition. Oma suosikkini on Cashmere, mutta Easy Knitin puolelta on kaapissa mekkoja ja neuleita niin ikään.

Repeat perustettiin 1978, ja ensimmäinen liike avautui Berniin, Sveitsiin. Nyt liikkeitä löytyy useita myös Hollannista, Saksasta, Belgiasta ja Ranskasta. Brändin malli ja lähettiläs on kukas muu kuin Doutzen Kroes, joka on muuten perustajaparin ystävien tytär. Kukaan muu tuskin sopii pehmoisten neuleiden kasvoksi kuin suloinen Doutzen.

Repeatin kashmirit ovat luonnontuotteita, joihin ei lisätä kemikaaleja. Kashmiria voi käyttää kesälläkin, sillä se on pehmoinen ja hengittävä. Muistahan tuuletella kashmir-neuleitasi, ja niitä voi myös harjailla hellästi kashmirkammalla.

Mitenkäs olisi pieni showroom-kierros? Olen tällä kertaa kuvannut enemmän kuoseja ja tekstuureja. Ykkösmallisto tulee heinäkuussa jo kauppoihin, ja pääkaupunkiseudulla hyvät valikoimat löytyy ainakin Nectarinesta Iso Roobertinkadulta, Lillystä Korkeavuorenkadulta ja Stockmannilta. Olkaapa hyvät, kurkkaus syksyyn!
















Tänäänkin oli villaa päällä, sen verran viileä päivä oli! Mutta nyt mukavaa illanjatkoa!

Kanerva aksenttivärinä

$
0
0
Angervot kukkivat nyt upeimmillaan, ja laskin, että meillä pihapiirissä kasvaa neljänlaista angervoa. Lisäksi ojanvierustoilla kukkivat mesiangervot, joiden tuoksu on aivan ihana, sellainen hunajainen. Keräilin maljakkoon kimpun, ja hoksasin, että kas, kanervanpunaista löytyy vähän sieltä sun täältä astiakaapista vaatehuoneeseeen. Se on yksi kauneimpia värejä, ja ihanan rauhallinen aksenttiväriksi. Tykkäättekö kanervanpunaisesta?



Kanervanpunaiset astiat ovat tietenkin Pentikin, viimeisimpänä tulokkaana kauniit viinilasit alkutalvesta. Muut ovat tulleet taloon vuosien varrella ja lahjaksikin. Poncho on Repeat Cashmeren uutta mallistoa.

Kuten olette huomanneet, en muutele huushollin värejä kesäksi erilaiseksi. Samat jutut pysyvät vuodenajasta toiseen. Kukilla tekee tosi paljon, se taitaa olla ainoa juttu, joka meillä muuttuu. No, taljat olen kerännyt kesäksi pois. Pääsiäisen aikoihin on kiva laittaa keltaista, syksyllä taas pihlajanmarjanpunaista tai tätä kanervanpunaista. Joulun aikaan suosin paljon valkoisia kukkia.











Hups, miten nopeasti tämäkin viikko kuluu! Vitsailin, että olen kuin huippu-urheilija: treenaan, nukun, syön. Ja luen. Lopetin juuri Elisabet II:n elämänkerran, se oli ehkä kiinnostavimpia elämänkertoja, mitä olen koskaan lukenut, vahva suositus sille siis!

Huomenna saan Pian meille, kivaa! Saas nähdä saammeko aikaan mitä olemme vähän suunnitelleet, vai meneekö iltapäivä vaan höpöttelyksi.

Haa, aurinko näyttäytyy, kivaa! Mukavaa iltaa!

Sateisen aamupäivän ajatuksia kotiseutuidentiteetistä ja muustakin

$
0
0
Eilen iltana piti kuvata yksi yhteistyöpostaus, mutta sade sotki suunnitelmat. No, usein käy näin. Sade on tavallaan ihanaa, ei tarvitse yrittää mitään, voi vain olla ja rentoilla. Ulkona tuoksuu ihanalta ja luonto virkistyy melkein silmissä.

Sain tänään kiireisien Pia Business Womanin meille, ja olipa hauska iltapäivä. Kuulette myöhemmin meidän metkuista, sillä ainahan sitä pitää olla monta rautaa tulessa, ettei elämä mene liian tasaiseksi ja tyyneksi!

Kun hän oli lähtenyt, mietin miten mukavaa on omistaa hyviä ystäviä. Vaikka kaveripiirit hajoavat muuttojen ja muiden elämänmuutosten tieltä, löytää uusia. Meille kotiseudulta etelään muuttaneille monet kaverit jäivät sinne, mutta onneksi elämään ilmestyy myös uusia, ihania ihmisiä.

Monesti olen miettinyt, että pääkaupunkiseudulla syntyneet ovat aika onnekkaita. Monet jäävät tänne, ja koko lapsena tai nuorena hankittu kaveripiiri pysyy samana, tai jopa laajentuu puolisoiden tullessa kuvaan mukaan. Koko sukukin on täällä, ei tarvitse ajaa kuutta tuntia päästäkseen käymään. Meidän muualta tulleiden elämä on vähän toisin. Kaveripiirit vaihtuvat, ja pahimmillaan hajoavat ympäri maailman, kuten minulla esimerkiksi. Paras lapsuudenkaverini asuu jopa toisella puolen maapalloa, eikä mikään maailman viestintäväline korvaa sitä, että hän asuu niin kaukana.

Sitäkin enemmän sitä arvostaa ystäviä, joita on saanut aikuisiällä täällä etelässä. Heitäkin on, ei paljon, mutta sitäkin tärkeämpiä. Vaihdellaan viestejä ja kuulumisia, istutaan iltoja ja jutellaan kunnolla silloin kun nähdään.



Joskus mietin miltä tuntusi muuttaa takaisin kotiseuduille, mutta totuus on, että olen rakentanut elämäni tänne. Pohjanmaa ei enää tunnu kodilta. Tykkään asua Uudellamaalla, rakastan omia peltonäkymiäni ja kotimaisemiani. Kotiseudulla on edelleen sukulaisia ja muutama ystäväkin, vanhemmat tietenkin myös. Mutta tämänhetkinen koti, se on täällä etelässä.





Olen kuitenkin ylpeä pohjalaisista juuristani. Meidän pohjalaisten identiteetti on varsin erityinen ja vahva. Pohjalaiset ovat sisukkaita, yritteliäitä ja omaavat hurtin huumorin ja itseironian. Ne legendaarisimmat jutut ovat tietysti sieltä laakeilta aakeilta, kun taas keskipohjalaiset ovat iloisempia ja jotenkin avoimempaa sorttia. Omat juureni ovat sekä Etelä- että Keski-Pohjanmaalla, ja tunnen olevan vähän kumpaakin puolta. Eteläpohjalaisvitsit kyllä uppoavat täysillä!

Mieheni taas on kotoisin ihan toisaalta, mutta sanoo, ettei tunne varsinaista kotiseuturakkautta eikä puhu edes kotipaikkansa murretta. No, en minäkään, mutta kyllähän se kieli vähän levenöö, kun pääsöö sinne kotiseuvulle.

Lapsena ja nuorena varsinkin äidin puoleinen suku piti aika tiiviisti yhtä. Pidettiin sukujuhlia, oli synttäreitä, rippijuhlia, lakkiaisia, häitä. Sitten pikku hiljaa aika jätti isoäidistäni ja isotädeistäni, tuli uusia perheitä, uusia sukumuodostelmia. Ja aikakin on toinen, ei enää pistäydytä tuosta noin vain, ja tietysti suurin vaikeus on matka. Viikonloppu on armottoman lyhyt, kun kaksi päivää menee jo ajamiseen.

Äiti joskus haikailee entisiä aikoja, ja se on ymmärrettävää, hän on supersosiaalinen ihminen ja sukurakas, samoin tätini. Ehkä siihen liittyy myös ikävää isovanhempiini ja isotäteihini, joita itsekin ikävöin. Mutta jotenkin ajattelen, että aikansa kutakin. Sukulaisia on mukava nähdä, mutta tilanne on mikä on, että suku asuu nykyäään hajallaan, eikä yhteyttä pidetä enää niin tiiviisti. Aikakin on toinen. Se, mitä oli silloin lapsuudessa ja nuoruudessa, ei enää siinä muodossa ole.






shirt and jeans Mos Mosh
sneakers Lacoste
sunnies LeSpecs

Viikonloppuna onkin sitten luvassa on rippijuhlat, sillä veljen kaksi vanhinta pääsee ripille. Onneksi on vielä ainakin luvassa kaunista säätä. Pikku reissukin on buukattu, ja huomenna kyselen vinkkejä kohteeseen!

Onko sinulla kotiseutusi identiteetti tai tiivis suku, olisi kiva kuulla ajatuksiasi!

Matkavinkkejä Riikaan kaivataan!

$
0
0
Hip hei, pieni irtiotto suunnitteilla. Itse asiassa lennot ja hotelli on jo varattu - Riikaan! Vaikka Latvia on tuossa ihan lähellä, ei ole koskaan tullut käytyä siellä, joten nyt toivon vinkkejä sinne, etenkin ravintoloista ja kahviloista.

Meidän kesämatka on tänä vuonna vähän erilainen, sillä se on vain kolmen päivän pituinen. Emme halunneet lähteä etelämmäs kaupunkilomailemaan helteiden takia, kuten tiedätte, kolmenkymmenen asteen helteessä kaupunkiloma ei tunnu mukavalta. Mutta Riikapa on tuossa mukavan lähellä, täynnä kauniita hotelleja ja houkuttelevan näköisiä ruokapaikkoja. Ja tietenkin muutama nähtävyyskin pitää käydä katsomassa. Mutta ennen kaikkea reissu on pieni irtiotto kotipiireistä.

On jännä, miten nuo lähellä olevat kaupungit ovat jääneet täysin huomiotta meillä, Tallinna, Riika, Vilna, Pietari. Mutta koska me ei niin kovasti matkusteta, aina joku toinen paikka kiilaa edelle. Yksi kaupunki tosin houkuttelee kovasti, ja se on Slovenian Ljubljana. Sinne tosin ei keskikesällä viitsi lähteä.

Mutta hei, nyt vinkkejä kehiin! Ja leppoisaa kesälauantaita!



kuva: Ikaalisten matkatoimisto

Rippijuhlamekko ja viikonlopun kuulumiset

$
0
0
Takaisin kotona ollaan! Viikonloppu vietettiin Oulun suunnalla rippijuhlissa. Eilistä helli mieletön ilma, oli tyyntä ja lämmintä, täydellinen ilma juhlia ajatellen. Rippilapset, eli veljeni vanhimmat lapset, nauttivat kovasti ensimmäisistä aikuisuuden juhlistaan. 

Kummitäti viihtyi itse kameran takana, joten juhlamekosta tuli otettua vain pari hassua kuvaa. 

Lensimme lauantaiaamuna Ouluun. Liput olimme ostaneet jo viikkoja sitten. Olisi ollut aika katastrofi jäädä ilman, ei olisi muu auttanut kun lähteä köröttelemään autolla sen seitsemän tuntia. Eikö olisi kätevää, jos Suomea halkoisi moottoritie, josta voisi poiketa sitten itään tai länteen?

Lauantaipäivä kului perheen kanssa. Vanhempani tulivat aamupäivällä ja majoittuivat asuntovaunuun. Illalla kävimme porukalla syömässä Crecian -nimisessä ravintolassa.



Sunnuntaina sitten oli rippikirkko ja juhlat. Rippikirkko oli kiva tilaisuus. Nuoret otettiin puheissa koko ajan huomioon, josta pidin kovasti, sillä heidänhän tilaisuus se on. He myös lauloivat todella hyvin valitsemansa laulun, porukassa oli kuuleman mukaan monta musiikinharrastajaa. Yksi isosista oli erittäin taitava pianisti ja laulaja, siunaamisen aikana kuultiin Anna Puun laulun Mestaripiirros, siinä ei silmä tainnut kuivana pysyä kellään. En ole pitkään aikaan kuullut niin hyvää nuorta laulajaa, ja olisin mieluusti kuunellut lisääkin. Kuuntelin myös tarkasti urkuria, pidän uruista tosi paljon, ja äänikerrat soivat mahtavasti, ja virret säestettiin elävästi!

Rippijuhlat olivat niin ihanat ja lämminhenkiset. Sukulaisten, kummien ja ystävien lisäksi mukana oli nuorten omia ystäviä, osalla oli tietenkin omatkin juhlat, mutta kiva, että mukana oli sekä isoja että pieniä juhlijoita. Kuvasin koko ajan, ja läpikäytävien kuvien saldo on kolmatta sataa. Onneksi "virallisten" kuvien otossa taivas oli pilvessä, helpotti huomattavasti kuvausta.

Valitsin ylleni Massimo Dutin alesta ostetun frillamekon, jota rakastan... Siis niin ihana ja helppo! Ja vyötäröltä löysä, jotta pystyi syömään herkkuja... Katsoin olisiko mekkoa vielä nettialessa, mutta ei ollut enää. Ainoa huoleni oli onko se liian lämmin juhlapäivälle, ja olihan se hieman, mutta hyvin pärjäsin. Mekko pitäisi kuvata vähän paremmin tänne, koska eilen kävi niin, että kuvaaja itse ei päätynyt kuviin ollenkaan, hehheh, vain pariin kuvaan juhlapaikan pihalta.

Illalla oli sitten aika palata kotiin. Lentomme oli myöhässä, joten hengailimme lentoasemalla, ja pääsin hetkeksi keinutuoliin kiikkumaan. Mahtava idea laittaa kiikkustuoleja lentoaseman odotustilaan! Oulun lentoasemalla on myös flyygeli, ja yläpuolella lukee Play Me, mutta enpä nyt viitsinyt mennä sitä kokeilemaan, heh.

Juhlista jää aina niin hyvä mieli, eikä tämäkään ollut poikkeus!

Rippilahjat (ja ylioppilas-) ovat sellaisia, että ne haluaa valita tarkoin ja saajan persoonallisuuden mukaan. Kummityttömme oli toivonut minun valitsevan rippiristin, ja hän oli toivonut hopeista. Kierreltyäni aikani päädyin Kalevala Korun valikoimista valitsemaan kauniin, yksinkertaisen ja modernin hopearistin. Ostin myös mukaan nappikorvikset. (Oma rippiristini on muuten edelleen tallessa, se on pikkuruinen, kultainen Lapponian koru.) Veljelleen valitsin Kalevala Korun Pitkos-rannekorun - aika villi kortti, mutta toivon, että monitaiteellinen poika tykkää siitä!

Kalevala Korulla oli myös niin ihana palvelu!



Juhlinnan jälkeen on kiva palata arkeen hetkeksi, ja mitäpä se muuta tarkoittaa kuin pyykkivuoren selvittelyä ja imurointia... Onneksi pari seuraavaa päivää on mukavaa äksöniä ystävien kanssa. Ja hei kiitos Riika-vinkeistä, luin ne innolla!

Kaunis kesäviikko lähtee tästä, aion nyt kovasti olla ulkona sään salliessa. Pohjoiseen luvataan hyvää ilmaa, toivottavasti täällä etelässä ei tulisi kovasti vettä...

Mukavaa päivää!

Kotoilua ja unelmanpehmeää bambua päällä

$
0
0
Rippijuhlaviikonlopun jälkeen on taas ollut kotihommia, ja iltaisin on mukava ottaa rennosti. Ole vähän kateellisena seurannut muun Suomen säätiloja, sillä täällä etelässä ei lämpötila kohonnut yli kahdenkymmenen.

Kotona hengaillaan rennosti, mutta tykkään myös kotona käyttää kivoja olovaatteita. Sain tuossa taannoin tanskalaiselta Blusbarilta kaksi suloista, hempeänväristä bambuvaatetta, ja ne ovat pehmoisuudessaan aivan ihania! Ne ovat lämpimiin kesäpäiviin mitä mainioimmat. Bambusta en ennestään tiennyt paljon, mutta nytpä olen senkin suhteen viisaampi.

Mitä sinä tiedät bambusta?




Minulla on Blusbarin Basics By Borne-brändin eettisesti tuotetusta merinosta kaunis, ruskea ja sininen villamekko, sininen villaneuletakki ja mustavalkoinen raitapaita - tsekaapa nämä postaukset linkkien takana! Olen käyttänyt niitä todella paljon, sillä merino on yksi lempimateriaalejani. Bambusta sen sijaan en tiennyt mitään. Kun sain hypistellä bambuvaatetta, ensivaikutelmana se tuntui käteen todella pehmoiselta!

Blusbar, bambuvaate, eettinen vaate


Bambun pehmeys johtuu pyöreästä kuidusta. Bambu on luonnostaan imukykyinen, antibakteerinen ja -staattinen. Se on sitkeää, kestävää, hengittävää ja nopeasti kuivuvaa.

Blusbar, bambumekko, bambuvaate, ekologinen vaate


Bambu antaa ihon hengittää ja säätelee kosteutta. Merinovillan tapaan bambun lämmönsäätely on erinomainen. Bambu on muuten nopeimmin kasvava kasvi maailmassa - joku laji kasvaa jopa 25cm päivässä! Ihan uskomatonta - pitäisikö kasvattaa huonekasvina bambua, jos saisin sen menestymään. Bambu on myös sataprosenttisesti hajoava ja ympäristöä säästävä.

Blusbar, bambuvaate, ekologinen vaate


Bambumekko on ollut lämpimien päivien loistava hengailuvaate, jalkaan vain sandaalit, jos käy välillä jätskiostoksilla. Avonaista bambuneuletakkia olen käyttänyt yleisvaatteena, ja tällainen vilukissa on pärjännyt sillä loistavasti iltamyöhään.

Sain valita vaatteet useasta värivaihtoehdosta, ja yllätys, päädyn hempeään vaaleanpunaisen! Ettei aina sitä mustaa tai harmaata... Ja onhan tuo suloinen yhdistelmä valkoisten tennareiden tai sandaalien kanssa. Huomasin muuten, etten ole käyttänyt mekkoa ja takkia vielä yhdessä - niinkin se sopii hyvin.

Olen muuten huomannut yhden asian! Olen jotenkin energisempi ja pirteämpi kotona, kun en luuhaa rikkinäisissä verkkareissa, vaan laitan jalkaan kivat farkut ja sievän neuletakin. Fiilis on heti toisenlainen, kuin ns. sairasteluvaatteissa. Villasukista sen sijaan en luovu kesälläkään, ne ovat kesätyyliäni siinä missä sievät mekotkin! Vaan ehkä ei yhdessä kuitenkaan... ; )




Jos sinua kiinnostaa Blusbarin bambuvaatteiden jälleenmyynti lähellä kotipaikkakuntaasi, maahantuoja, Wandanten Marjo, osaa neuvoa siinä. Joten otahan yhteyttä Marjoon, wandante@wandante.com

Minä jatkan nyt vielä rippijuhlakuvien käsittelyä, ja toivon mukaan saan taas yhden satsin tehtyä. Mukavaa loppuiltaa kaikille, ja nauttikaa lämmöstä te, jotka sitä nyt saatte, nyyh...


*mekko ja neuletakki saatu

Torstain kaupunkipäivä ja suloiset kesäkorut alekoodin kanssa

$
0
0
Voi vau, mitkä säät meitä hellivät ympäri Suomen! Vietin eilen mahtavan kaupunkipäivän ihan itsekseni, ja ihastelin kesäistä Helsinkiä. Korkeavuorenkadulla asti käveli iloisia turisteja, jotka olivat menossa rantaa kohden, ja kyselivät minulta onko sinne vielä pitkä matka. Tykkään, kun turistit tulevat juttelemaan, ja jos voin olla avuksi. On myös kiva kaivaa kaikki hellemekot esiin, sillä nyt voi niistäkin nauttia!

Lämpimillä en kaipaa raskaita koruja, vaan sirot, pikkuiset simpukkakorut ovat koristaneet asuja. Korut ovat Syster P:n, ja postauksen lopussa on alekoodi nettikauppaan.



Päätin eilen viettää oikein kunnon kaupunkipäivän. Ajattelin etukäteen, että tosi tylsä yksin vaan kiertää, mutta kun menee liikkeisiin, joiden pitäjät ovat ystäviä, niin sehän on samalla sosiaalista! Aloitin syömällä lounasta mieheni kanssa, meillä oli kaupungilla siis ihan kunnon lounastreffit. Juuri puolelta päivin taivas alkoi vetäytyä pilvistä, ja oli jo tosi lämmin.

Lounaan jälkeen ostin rasiallisen vadelmia viemisiksi, ja lähdin tallustelemaan kohti Korkeavuorenkatu ykköstä, jossa mainostoimisto Huvilan tiloissa on Oasiksen showroom. Siellä Pia odottelikin jo niin kauniiksi laitetulla showroomillaan. Sinne oli saapunut pre fall-uutuuksia, mm. kaksi superkaunista kotelomekkoa.

Viivyin siellä varmaan tunnin, ja kokeilin aika monta mekkoa. Kävi nimittäin selväksi, että Oasiksen kotelomekot ovat kuin itselleni tehty. Minullahan ei ole ollenkaan kotelomekkoa, koska en ole kertakaikkiaan löytänyt omalle kropalleni sopivaa. Ostin aivan ihanan mustan kotelomekon ja puolihameen, enkä voinut käsittää miten en ollut aiemmin sovittanut Oasiksen malleja!

Ja oli niin ihana rupatella Pian kanss! Tulen aina ihan superahkeralle tuulelle, koska hän on itse niin aikaansaapa, ja levittää ympärilleen hyvää tuulta. Voitteko kuvitella, hän oli aloittanut työt keskiviikkona aamuviideltä ja lopettanut vasta iltamyöhään, huh...




Seuraavaksi otin suunnan kohti Iso Robaa, ja menin moikkaamaan Nectarinen naisia, Tuijaa ja Päiviä, jotka sattuivat molemmat olemaan paikalla. Sekä vaate- että kenkäliike alettaa nyt puoleen hintaan. Kokeilin kaikenlaisia sandaaleja, mutta maltoin mieleni, kun on se Riikan reissukin edessä.

Nectarinesta lähdin SHE-liikkeeseen Fredalle, moikkasin Aulia, ja ehdittiin vaihtaa muutama sana. SHE alettaa myös nyt täysillä!

Vaan kierroksen jälkeen tuntui siltä, että nyt pitää vetää hieman henkeä. Talsin jalat turpeina takaisin ytimeen, ja parkkeerasin itseni Kämpin terassille. Liki kahdeksantuhannen askeleen jälkeen tuntui siltä, että nyt on suklaakakun paikka... Kämpin suklaakakku oli ihana - pohjana oli ohut suklaakakku, sitten oli suussasulava mousse, joka oli kuorrutettu ohuella suklaakerroksella. Päällä oli vielä tuorejuustonokare, vadelma ja suklaalehtinen koristeena. Ai että se maistui, olin ihan varma, että en ole parempaa suklaaleivonnaista koskaan syönyt. Tai ehkä se tuntui siltä siksi, että olen syönyt tänä kesänä tosi vähän makeaa.



Vaan kyllähän ostin Oasiksen pekon ja hameen lisäksi muutakin, vähän kesäisempää. Kurkkaa Insta-storyyn, siellä se keikkuu...

Päiväni kuulostaa näin kerrottuna aika vaatimattomalle ja hassulle, mutta jotenkin superihana ilma, ystävät, iloiset ihmiset, pikku shoppailu, kakkupalanen ja muu oli niin hauskaa. Kyllä on vaatimattomat ilot meikäläisellä! Ennen kaikkea pääsin vähän tuulettumaan kotiympyröistä sillä olen ollut tänä kesänä aika paljon kotona.



silk dress Day 

jewelry Syster P

Kuvien kesäiset korut on saatu Syster P:ltä. Koodilla FABFORTY saat -15% nettikaupan valikoimasta. Koodi on voimassa 48 tuntia.

Nyt on kaikenlaista hommaa ennen viikonloppua, joten otan härkää sarvista. Oikein mukavaa ja helteistä päivää!

Ps. Jos et vielä seuraa minua Instagramissa, niin liitypä messiin! Olen ihan kummasti aktivoitunut Instastoriesin puolella, ja jäänyt jopa vähän koukkuun siihen!

Ihanan viikonlopun tunnelmia ja suloinen hellemekko

$
0
0
Terveisiä Pohjois-Savosta, helle hellii täälläkin! Olemme viettäneet täällä huippumukavan viikonlopun. Eilen syötiin hyvin, mm. grillattua kalaa, anoppini ihania muurinpohjalettuja, tuoretta mansikkahilloa niiden kanssa. Tänään puolestaan kokosimme sukua yhteen hänen yllätyssynttäreilleen. Päivänsankari oli totaalisen yllättynyt! Sitten tulimme vielä jatkamaan kotiin yhdessäoloa ja syömään jätskiä.

Tämä talo on järven rannalla, ja miten ihanaa on ollut tuijotella tyynelle järvelle. Rantakin on hiljenemässä, joten on piristävää pulahtaa järveen kieltämättä hikisen päivän jälkeen! Kyllä Suomen kesä on kaunis!




Eilen saatiin todistaa myös aikamoista ukonilmaa! Ukkonen rytisi hetken ihan päällä. Grilli nostettiin terassin puolelle, jossa muurikkalätyt paistuivat kaikessa rauhassa. Sää viilensi myös sen verran mukavasti ilmaa, että sain tehtyä kunnon hikitreenin tuossa terassilla. Että ihan hyvä - sen verran on tullut herkuteltua!




Tänään siis vietimme mieheni äidin yllätyssynttärit. Olimme juonineet tätä serkkuporukalla jo yli vuoden, ja löysimme kivan juhlapaikan, jossa oli erittäin hyvä ruoka. Sankaritar nousi portaat kaikessa rauhassa, ja yhtäkkiä kajahti "Paljon onnea vaan"... Yllätys onnistui täydellisesti! Syömisen lomassa oli pientä ohjelmanumeroa, minä mm. kajautin pari tangoa pianolla itseäni kompaten, koska sankaritar tykkää vanhasta tanssimusiikista.





Tällaiset kuumat kesäviikonloput ovat ihan parasta. Järvi on tyyni, vatsa vähän liiankin täynnä, ilma on lämmin, takana superhauska päivä! Tuumin tässä, josko hyppäisin vielä järveen päivän päätteeksi uiskentelemaan.






Huomenna suunnataan taas kotia kohti, mutta käymme Vääksyn kautta - pitäähän Zoom Designissa kerran kesässä käydä! Kotona ehdin pestä pyykit, ja sitten taas pakataankin laukku ja suunnataan Riikaan. Pia miehensä kanssa suuntaa samaan aikaan häämatkalle, ja meidän koneet lähtevät yhtä aikaa. Saas nähdä ehditäänkö onnitella 20-vuotishääpäivän kunniaksi heitä!






sandals Acient Greek
sunnies RayBan

Kuvissa on niin kesäinen fiilis, niin laitoinpa tavallista enemmän kuvia tänne. Ihana puuvilla-pellavamekko on saatu Pialta, Oasikselta siis, ja on maailman helpoin kesävaate keveytensä ansiosta. Vyötärö on vähän nostettu, ja helma hauskan pallomainen.

Rantakin näyttää hiljenneen, joten taidan hipsiä iltauinnille. Nauttikaapa ihanista ilmoista!

Mukavaa sunnuntai-iltaa!

Ps. Klikkaahan itsesi Instagramiin FFS:n seuraajaksi, jos et vielä seuraa! Huomenna ainakin tulee Stories-puolelle Zoom Designin tunnelmia!

Kesäretki Zoom Designiin

$
0
0
Eilen, kun ajelimme kotia kohti, poikkesimme päätieltä kesäiseen Vääksyyn. Ja Vääksyssähän on tietenkin hurmaava Zoom Design, jonka omistajista Nataliasta ja Tomista on tullut vuosien mittaan hyviä ystäviämme. Liikkeessä oli meneillään kesäalet, mutta Natalia kertoi, että jo tällä viikolla pitäisi saapua lisää alkusyksyn uutuuksia, mm. uusi vaatebrändi Summum.

Zoom Design on mitä mainioin kesäinen retkikohde. Vääksystä löytyy myös muita kivoja retkikohteita, kahviloita, ravintoloita, ja onhan siellä aivan ihana hiekkarantakin.

Muistelimme, että kun neljä vuotta sitten ensi kertaa kävimme siellä, liike oli juuri laajentanut. Oli ihan samanlainen superhelle kuin eilenkin. Natalia ja minä olimme seuranneet toistemme Instagramia. Ihana Dayn mustavalkoinen silkkimekko on edelleen minulla tallella, se oli ensimmäinen hankinta liikkeestä.

Zoom Designissa on kaikki niin kauniisti esillä, että ei tiedä mihin päin katsoisi ensiksi. Tai mitä kuvaisi! Tällä kertaa annoin kameran linssin suunnata liikkeen toiseen päähän, jossa ensimmäiset syysuutuudet olivat jo esillä.



Zoom Designissa on mittavat valikoimat Day Birger & Mikkelseniä ja Balmuiria, joiden asusteet vievät sydämen. Dayn shop-in-shop on aina oma kohokohtani!

Zoom Design, lifestyle
Zoom Design, lifestyle, muoti, sisustus

Flatteredin kengät ovat nopeasti nousseet suureen suosioon. Myös Marenasit ja Panchicit ovat must kesähankinta mukavuutensa takia. Etualan silkkihuivit ovat Balmuirin.



Koruissa löytyy mm. Edbladia, Syster P:tä ja Dyrberg/Kerniä. Oma heikkouteni ovat nuo rannekkeet.




Punainen on alkusyksyn uutta...






Ihana Monday-collegepaita tekee maanantaiaamuista vähän parempia. Eikö ole supersuloinen collari. Tomi muuten oli sitä mieltä, että maanantai on viikon paras päivä. ; ) Kyllä se varmaan onkin, tällaisessa ihanassa liikkeessä!

Kotisivut ovat uudistuksen alta, mutta Facebook päivittelee, samoin Instagram, jota Natalia tekee ahkerasti.




Oli ihana nähdä ystäviä ja tutkia liikettä! Ja hei, jos käytte paikan päällä, huikatkaahan terkkuja!

Kesäretket jatkuvat, ja nyt kannattaa klikata FFS:n Instagramin seuraajaksi, sillä päivittelen siellä tulevien päivien seikkailuja! Arvaatte varmaan mistä.

Mukavaa päivää!


Ps. Huikkaan vielä, että tänään koodilla FABFORTY saa Syster P:n nettikaupasta -15% 48 tunnin ajan!

Riika, veit sydämeni - ensikertalaisen vinkit Baltian pikku Pariisiin

$
0
0
Täällä kirjoittelee onnellinen matkalainen - kolmen päivän reissu Latvian kauniiseen pääkaupunkiin on takana päin! Vaikka helle vei minusta hieman mehuja, näimme ja koimme paljon, itseasiassa juuri sopivasti. Ilmojen vuoksi vietimme koko loman ulkona, ja hyvä niin, jäi katsottavaa myös seuraavaan kertaan. 

Riika ylitti odotukset kaikilta osin, ja tässä postauksessa annan omat vinkkini näin ensikertalaisen näkökulmasta. Kaupunkia ei suotta kutsuta pikku Pariisiksi, paitsi että Riika ei ole ollenkaan pieni.

Hotellimme oli niin huikea, että siitä kirjoitan vielä oman postauksensa. Mutta nyt suloisen kaupungin kaduille, kujille ja puistoihin ensikertalaisen silmin!





Minulla ei ollut matkan suhteen mitään odotuksia, eikä oikein käsitystä siitä millainen kaupunki meitä odottaa. Saavuimme aamupäivän lennolla, ja otimme bussin 22 keskustaan. Hotellimme sijaitsi Raina Bulvarisilla, ja sen lähin pysäkki oli nimeltään Autoosta. Bussimatka kesti parikymmentä minuuttia.

Julkinen liikenne Riiassa on erinomainen, ja turisti voi halutessaan ostaa jo lentoasemalta yhden, kahden tai kolmen päivän bussilipun, jolla voi kulkea mielin määrin kaupungissa. Paluumatkamme alkoi taksikyydillä, jonka maksoimme jo hotellissa. Matka kesti aamulla lentokentälle kymmenen minuuttia.

Ensivaikutelma Riiasta muistutti minua Budapestista - siitä tuli heti lämpöiset fiilikset. Talot olivat kauniita, puistot vihreitä, ja kuten Tonava halkoo Budapestia jakaen kaupungin uuteen ja vanhaan, samoin Daugava virtaa monien siltojen alla.

Hotellimme Grand Poet by Semarah sijaitsi Raina Bulvarisilla. Hotellin ja vanhankaupungin välissä oli upea Bastejkalns-puisto.



Missä kävellä, katsella ja ajella Riiassa?


Riian vanhakaupunki on ihastuttava, tarpeeksi laaja, mutta täysin jalan hallittavissa. Tunnelma on kuin menneisyydestä: upeat hansakauppiaiden kiltatalot, punatiiliset goottikirkot, flaamislaistyyliset talopäädyt, ja tietenkin jugend, joka on koko kaupungissa läsnä sadoissa taloissa.



Vanhassakaupungissa sijaitsee monta nähtävyyttä, kuten esimerkiksi Ruotsalainen portti, Pyhän Pietarin kirkko, Mustapäiden talo ja niin edelleen, mutta myös valtava määrä ravintoloita, jotka ovat laittaneet sievät terassinsa kukin ja rottinkikalustein. Aukiot ovat myös täynnä ravintoita. Joka kulman takana on myös pieniä putiikkeja, joissa pääasiassa myydään matkamuistoja. Katseltavaa siis riittää.




Vanhankaupungin ulkopuolella on monia mielenkiintoisia kaupunginosia. Jugend-rakennuksia, joita kaupungissa on satoja, voi ihailla Elisabetes Ielalla ja Alberta Ielalla. Elisabetes Ielalla on myös merkkiliikkeitä ja ravintoloita, suurlähetystöjä ja varakkaamman väen asuntoja. Alberta Iela on jugend-korttelin keskus.

Ostimme Hop On Hop Off-bussiin liput, ja ajelimme kaikki reitit. Sillä tavalla kaupungista sai aika hyvän yleiskuvan, ja oppi pintapuolisesti myös Latvian historiaa. Näimme siltoja, upean pääkirjaston, presidentinlinnan ja suuret kauppahallit.




Riian puistot


Riian puistot ovat kauniita! Kävelimme joka päivä useita kertoja Bastejkalnsin halki. Puisto kumpuilee, ja sitä halkoo pieni kanaali, ja puisto jatkuu Kronvalda-nimisenä. Kävimme ajelemassa myös kanaaliristeilyllä, ja se oli tosi kivaa, sillä vene matkasi myös Daugava-joelle (jonka suomalainen nimihirvitys on Väinäjoki). Kanaalilla voi myös soudella ja suppailla.

Puisto jatkuu Vapaudenpatsaan ohi ja Laima-kellolle, ja kaunis Kansallisooppera seisoo toisessa päässä.




Toisena iltana ostimme Laima-suklaakaupasta muutaman konvehdin, ja pidimme pimenevässä puistossa konvehtimaistiaiset. Puistossa oli avaraa, ja edelleen paljon ihmisiä, joten mitään turvattomuuden tuntua siellä ei ollut.




Missä syödä Riiassa?


Ruoka on tärkeää kaupunkilomalla, jotta jaksaa kävellä! Hotellimme aamiainen oli erinomainen, mutta siitä huolimatta tarvitsin lämpimän ruuan suht aikaisin. Ja illallinenhan on se hauskin ateria, joskin sen jälkeen tarvitsee kävellä ja sulatella hetken.

Il Patio Kalku Iela 6

Tulopäivänä osuimme melkein heti tähän italialaisravintolaan, jonka sisätilat ovat hurmaavat punatiiliset kellarit. Tilasimme pizzat, jotka osoittautuivat erinomaisiksi. Meillä oli myös nuori, erittäin hyvää englantia puhuva tarjoilijakaveri, joka jutteli mielellään ja vastasi muutamaan kysymykseemme. Il Patio näkyi saaneen Tripadviserin Excellence-maininnan.

Forest, Raina Bulvaris 21

Kotikadullamme Raina-bulevardilla oli tämä viehättävä ravintola, jonne meille varattiin pöytä hotellista. Forest oli sisältä todella kaunis, ja ruoka oli latvialaista modernilla tvistillä. Minä tilasin alkuruuaksi todella hyvän salaatin. Pääruuaksi otin ankkaa, mies otti pastaa. Yllärinä saimme tervehdyksen keittiöstä ja välisorbetin (karpaloa). Miinusta siitä, että ravintolassa ei ollut ilmastointia. Palvelu oli erittäin ystävällistä, ruoka hyvää, muttei mitenkään erikoista.

Lido, Elisabetes Iela 65

Lidoja on kaupungissa useita, ja on sinänsä mainio konsepti: ruokaa saa kerätä lautaselle eri pisteistä, ja siitä maksetaan määrän mukaan kassalle. Ruoka on latvialaista, ja jos tykkää lihasta, niin täältä sitä ainakin saa. Osuimme pahimpaan ruuhkaan, ja saimme jonottaa aika kauan. Otin myös InstaStoriesin puolelle videoa, mutta sain aika tylyn kiellon lopettaa. Outoa, sillä mainostahan sekin on paikalle.

Ruoka oli hyvää, otin kanaa, lihapullaa, salaatteja ja röstiperunaa (nam), ja juotavaksi karpalomehua. Miinusta tulee levottomuudesta, ruokarauhasta ei ollut tietoakaan, ja koko paikassa oli vähän sellainen massaruokailun tuntu. Oli vaikea löytää pöytää, haarukat olivat loppu, ja sellaista pientä ärsyttävää.

Table 7, Kalku Iela 2

Table 7 ei ole kovin korkealla Tripadvisorin ranking-listalla, mutta mepä tykättiin siitä niin, että söimme siellä kolmesti! Table 7 on gastropub, eli ruoka on mutkatonta, mutta maukasta. Burgerit olivat mahtavia, caesar-salaatti runsas, ranskalaiset rapeita ja viini kylmää. Palvelu oli myös mutkatonta ja toimivaa. Terassi oli sievä, mutta niin oli sisäpuolikin ravintolassa. Ja vatsansa saa täyteen!

Riika, Radisson Blu Latvija, Sky Bar





Drinkit näköalalla


Radisson Blu Hotel Latvija, Elisabetes Iela 55

Jos tykkää katsella kaupunkia lintuperspektiivistä, voi kiivetä Pyhän Pietarin kirkon torniin. Mepä sen sijaan ajelimme Radisson Blu Hotel Latvijan 26. kerrokseen näköalahissillä, ja parkkeerasimme Sky Bariin. Rosé-lasillinen maksoi 6,5 euroa, ja edessä oli koko Riika. Hotellin edessä on kultakupolinen ortodoksikirkko, jossa kävimme myös. Paikansimme hotellimmekin ja monta muuta kohdetta.

Sky Barin naistenhuone oli myös varsin hulppea - ikkunat lattiasta kattoon.





Kolonade, Brivibas Bulvaris 26

Kolonade sijaitsee Bastejkalns-puiston laidalla Kansallisoopperaa vastapäätä, ja ruokailu siellä jäi haaveeksi, ehkäpä ennen tai jälkeen oopperaesityksen? Ravintola on profiloitunut viiniravintolaksi (400 erilaista viiniä), ja Tripadvisorin ranking-listalla sijalla 31. Ruuan erinomaisuudesta en osaa sanoa, mutta ravintola oli todella kaunis! Tulimme sinne vain istuksimaan, mutta saimme jälleen kerran hyvää palvelua. Istuimme niin, että minä sain ihailla Oopperataloa ja puistoa sen edessä, mies taas näki paikaltaan Vapaudenpatsaan ja Laima-kellon. Kolonade näytti kutsuvalta myös kanaaliveneestä.




Pyhän Pietarin kirkon aukio

Aukio oli tosi vilkas, sillä siellä oli meneillään jonkinlainen taidenäyttely. Samanlaiselle lasikuitunallelle jokaisesta itsenäisestä maasta oli maalattu maata kuvaava "turkki". Löysimme Suomi-nallenkin, taiteilijaa en muista.

Aukiolla oli useita ravintoloita, ja tietysti illan trubaduuri, joka lauloi tosi hyvin. Istuksimme illan vilinässä katsellen nallekavalkadia ihastelevia ihmisiä ja kuuntelimme laulajaa.



St. Petrus, Skarnu Iela 11

St.Petrus oli viimeisen iltamme jälkiruokapaikka, ja söimme aivan ihanat mustikkakakut, jotka uivat vaniljakastikkeessa, päällä oli jonkinlainen kreemi. Kyytipojaksi otin piparminttuteetä. Ravintola oli aivan Pyhän Pietarin kirkon takana. Ruoka on modernia latvialaista. Kuten niin monet muutkin ravintolat, joita näimme, tämäkin oli sisustettu todella kauniisti.

Berga Bazars, Elisabetes Iela 83

Kauniit 1800-luvulla rakennetut kauppakorttelit ovat nykyään modernien ravintoloiden, kauniiden liikkeiden ja iltakonserttien paikkoja. Me kävimme siellä aamukymmeneltä, joten se oli kyllä täysin väärä hetki mennä kortteleihin. Ihmisiä oli aamiaisella suloisilla terasseilla, ja liikkeet availivat oviaan.

Missä ja mitä shoppailla Riiassa?


Riiassa on monta kauppakeskusta, suuriakin. Kävimme vain yhdessä, joka oli Galerija Centrs vanhankaupungin sydämessä. Ostarissa oli edustettuina monet merkit Massimo Duttista lähtien, mutta ketjuliikkeet eivät kiinnostaneet. Mutta: yhden tosi kivan putiikin löysin ostarin kolmannesta kerroksesta! Nyt mekkoihmiset huomio: Orange! Tänne pitää päästä seuraavalla kerralla, ja mielellään syksyllä. Mekot olivat aivan ihania! Naisellisia! Ostin sinivalkomustakuvioisen kesämekon, jossa on tyllialushame... Hintaa mekolle jäi alennuksen jälkeen seitsemänkymppiä.



Elisabete Ielalla on merkkiliikkeitä, mutta ei siinä määrin kuin maailman metropoleissa. Löysin kauniit, italialaiset nahkasandaalit liikkeestä nimeltä Balta Kumode, Elisabet Iela 57-1., ihan lähellä Radisson Blu Hotel Latvijaa. Liikkeessä oli meneillään mojova alennus. Italialaisten laatukenkien valikoima oli laaja, ja teki mieli ostaa toisetkin sandaalit. Tänne palaan myös, jos ja kun vielä Riikaan tulen.

Ja löytyiväthän ne perinteiset tuliaisetkin: pieni akvarelli ja joulukoriste kuuseen.




Meripihkalta ei voi välttyä Riiassa. Meripihkakoruja saa katumyyjiltäkin, mutta erikoisliikkeitä on varsinkin vanhassakaupungissa pilvin pimein. Amber Line on ketju, jolla on useita liikkeitä Riiassa. Ostin kauniit riipuskorvikset Skunu Iela 6.n liikkeestä. Ja taas kerran pitää kehua ystävällistä palvelua.





Torna Iela oli myös kiinnostava katu pienine kauppoineen ja ravintoloineen. Ihmisillä oli aikaa istuskella ravintoloissa ja kahviloissa, niin oli meilläkin.



Ruoka on aina kiinnostava elementti. Ostin mukaan jotain pientä, puuropusseja, Laiman marsipaania ja Riian mustaa balsamia, eli yrttilikööriä syysflunssan torjuntaan.

Narvesen-kioskit olivat vähän kuin meidän Ärrät, niistä sai pientä syötävää, kortteja, mehua, suklaata, lehtiä, postimerkkeä ja pikkurihkamaa.





Seuraavalla Riian-matkalla:



Jugend-korttelit ajan kanssa - nyt niiden tutkiminen jäi pintapuoliseksi.

Kansallisooppera - talo näytti upealta, ja kun tutkailin syksyn ohjelmaa, se oli varsin perinteinen. Talo kiinnostaa minua kovasti!

Museot - täytyyhän sitä muutamassa museossa käydä, miten olisi taidemuseo, kansallismuseo tai miehitysmuseo?

Rantaravintolat - nämä näkyivät jokiristeilyllämme, ja jos ne oikein paikannan, katu on Andrejostas Iela.



Tällainen kosketus oli Riikaan, toivottavasti sait tästä postauksesta vinkkejä, varsinkin, jos olet ensi kertaa menossa sinne. Minun ensivaikutelmani oli, että Riika muistutti todella paljon Budapestia. Rappioromantiikka taitaa olla mennyttä, sillä kaupunkia kunnostetaan kovaa vauhtia.

Jos sinulla on hyviä vinkkejä, laittele ihmeessä kommenttiboksiin viestiä!

Lämpöistä viikonalkua!

Hotellihelmi Riiassa: Grand Poet Hotel By Semarah

$
0
0
Palataan vielä yhden postauksen verran Riian-matkaamme. Meille hotelli on yksi tärkeimmistä asioista matkalloillamme. Valitsemamme hotellin tulee olla kaunis, rauhallinen, hyvä nukkua, ja siellä tulee olla hyvä aamupala. Nuorena sitä oli ihan sama millaisessa hostelissa nukkuu jossain kaupungin laitamilla, mutta ei enää. Grand Poet Hotel By Semarah Raina Bulvariksella täytti kaikki odotukset, lisäksi se on yksi kauneimista hotelleista, jossa olen koskaan yöpynyt. Grand Poet, jossa on 168 huonetta, on avattu vasta kevättalvella -18, joten se kiiltää uutuuttaan. Käytävillä tuoksuu vielä tuore puu.

Hotellin sijainti on mukavasti jugend-kaupunginosan ja vanhankaupungin välissä. Ja vanhankaupungin ja hotellin välissä on kaunis Basteijkalns-puisto, joka halki aina oikaisimme. Sijainti oli siis mitä mainioin, lähellä vanhaakaupunkia, mutta pois sen iltaisesta vilinästä.



Noh mistä tämä ylistyslaulun aloittaisi. Vaikka hinnasta. Varasimme hotellin pari viikkoa ennen reissua, ja kas, mukava tarjous napsahti eteen standarihuoneesta aamiaisen kanssa. Tsekkauksessa satuin kysäisemään onko varmaamamme huone rauhallinen. Herttainen virkailija katsahti varaustamme, ja kysäisi haluammeko sisäpihanäkymän, ne ovat rauhallisia. Kyllä kiitos, se sopii! (Tähän on sanottava, että hotelli ON rauhallinen, sillä yksisuuntainen katu hotellin ja puiston välissä oli vähäliikenteinen, varsinkin illalla.) Ja veikkaan, että hän tässä vaiheessa muutti huoneemme sijainnin, ja kertoi myös, että neljäkymmentä prosenttia asiakkaista nimenomaan toivoo puistonäkymää.


Riga, Riika, Hotel Grand Poet by Semarah, luxury hotels


Huoneemme numero oli 229, ja se sijaitsi aivan perällä, ikkunat sisäpihalle. Ja voi, millainen huone, niin kaunis pienine puolipyöreine erkkereineen, jossa oli kaksi nojatuolia. Kirjoituspöydällä oli myös iso pyöreä peili. Ilmastointia saattoi säätää, ja tallelokerokin oli. Kylpyhuone oli sellainen, että sen marmoreita teki vain mieli silitellä. Ja rehellisesti sanottuna, en ole missään nukkunut niin sikeästi ja rauhallisesti kuin siinä huoneessa.

Huonepalvelu pelasi koko yön, jos sitä olisi halunnut. Minähän rakastan tilata huonepalvelusta ruokaa, mutta nyt söimme kaupungilla sen verran paljon, että hotellilla ei enää ollut nälkä.




Palvelu on seuraava ylistyslaulu. Henkilökunta oli nuorta ja valpasta. Meille varattiin lähiravintolasta pöytä, saimme toisen peiton heti, kun sitä pyysimme (nukuimme siis molemmat omalla peitolla). Otimme paluupäivänä myös lentokenttäkuljetuksen, joka maksettiin hotellissa.

Päivät olisi voinut aloittaa hotellin kuntosalilla tai spa-osastolla, mutta ehkä sitten ensi kerralla.

Ja sitten aamiaiseen! Hotellin aamiaishuone oli siisti, mutta olihan siellä vilinää siinä puoli kymmenen aikaan, joilloin me nautimme aamiasien. Vasta viimeisenä aamuna hoksasimme, että hei, miksemme ole syöneet vaihtoehtoisessa aamiaistilassa, josta kuvia alla. Koska söimme lähtöpäivänä suht aikaisin, saimme olla täällä ihan keskenämme:


Riga, Riika, Hotel Grand Poet by Semarah, luxury hotels
Riga, Riika, Hotel Grand Poet by Semarah, luxury hotels
Riga, Riika, Hotel Grand Poet by Semarah, luxury hotels

Aamiainen oli oikein hyvä. Oli kokki, joka paistoi munakkaita, lämpiminä ruokina sai mm. pekonia, kasviksia, makkaraa, jos niitä kaipasi. Itse maistoin todella hyviä kalakakkusia. Juustot olivat maistuvia, samoin leikkeleet. Leipiä oli paria sorttia, lisäksi vaaleaa paahtoleipää. Hilloja, myslejä, jugurtteja ja hedelmäsalaattia sai myös. Ja öh, erittäin hyviä vohveleita. Jos jotain olisin kaivannut, niin appelsiinimarmeladia paahtoleivän ja kermavaahtoa vohvelien päälle... Soijamaitoa oli myös kahviin.




Eli jos ja kun Riikaan palaamme, en suostu muualle menemään kuin tänne. Niin paljon tykkäsin. Itse asiassa voisin hyvin aloittaa lomani menmällä tänne nukkumaan pariksi kolmeksi yöksi, tilaamaan huonepalvelusta, lillumaan kylpyläosastolle ja ottamaan hoitoja.

Vahva suositus siis, hotelli täytti kaikki odotukset, ja vielä enemmän.

Oudon kesän ajatuksia, kellohelmainen mekko ja helteinen ilta Kaivopuistossa

$
0
0
Onpa outo kesä. Yhtäkkiä on koko ajan helle. Tietoisuus siitä, että seuraavien päivien asu on bikinit ja t-paidan reuhka, on outoa. Yhtäkkiä voi hiippailla päivän biksuissa, myöhäisillat tuijottaa Netflixiä, niiden jälkeen hämärää, usvaista peltoa, joiden takaa puiden lomasta nousee kostea kuu. Uimassa käy siihen aikaan, kun tavallisesti talvella vetää peittoa korviin, ja uimarannalla on silti lentistä pelaavaa nuorisoa, joka huudattaa boomboksistaan musiikkia, jossa ei ole melodiaa ollenkaan. Tunnen itseni vanhaksi, kuitenkin yhtä aikaa kumman eläväksi. Outo kesä.

Kun vihdoin illalla saa itsensä ihmisten ilmoille, sitä ällistelee helteistä pääkaupunkiamme ilta kymmeneltä. Joka paikassa on ihmisiä, paitsi Kaivopuiston hiljaisilla diplomaattikaduilla. Jostain kaukaa kuuluu musiikki, ja benjihyppytornista näkyy huippu. Ihan kuin olisi ulkomailla. Sitä toistellaan vähän väliä.

Kotona pidetään ikkunat ja ovet kiinni pahimman paahteen aikaan, mutta iltayöstä suodaan huoneille yön läpiveto. Pellolta nousee puolen yön aikaan kylmää usvaa, ja keltainen kuu puiden takaa kipuaa taivaalle. Joku oudon kuuloinen eläin ääntelee pimeydessä, toinen vastaa sille toiselta puolen pihaa. Ei malttaisi mennä nukkumaan, haluaisi ottaa hetkestä kiinni ja venyttää kesäyötä, tallettaa sen muistoihin talven varalle.

Tämä kesä ei ole Pinterest-perfect, ei täydellinen ruutu Instagramissa. Onpahan vain hikiset kasvot ilman meikin häivää, keltaiseksi paahtunut ruohonläntti, haalistuneet puutarhakalusteet ja ruukkuihinsa nuupahtaneet kasvit, sulanut jäätelönpalanen kupissa. Lautasella ei kauniisti aseteltuja annoksia, vaan ihan tavallinen tonnikalasalaatti tai pizzanpalanen.

Mutta tämä kesä on pitkä, lämmin, outo vieras vuodessamme, yltäkylläisesti lämpöä tarjonnut syli. Ja tietoisuus siitä, että se loppuu, saa tarrautumaan siihen kahta ahnaammin.

Eikä tänä kesänä ole taaskaan urheiltu vatsaa piukaksi, ei luettu henkeviä kirjoja. Ei suoritettu loputonta tehtävälistaa. Onpahan vaan katseltu pimenevää kesäiltaa, hengitetty oudon makeaa tuoksua, poimittu maljakkoon puna-apiloita, joita läheinen pelto tarjoaa yltäkylläisesti.

Aika venyy pitkäksi, ja kun uhraa ajatuksen tulevalle syksylle, on hiljaa innoissaan. On saanut levätä, on saanut olla. Ja kesä jatkuu vielä.













dress Orange, from Riga
shoes Marenas
bag Cult Gaia



Kesähunningolla

$
0
0
Lomat alkaa olla taputeltu, ja vielä enemmän kuin rutiinien alkua, täytyy tunnustaa, että odotan helteiden loppumista. Vaikka kesä on ollut ihana, leppoisa ja ennen kaikkea lämmin, ovat päivät kuitenkin olleet aika tukalia. Olen tullut terassille vasta iltakuuden aikaan, jolloin se menee varjoon. Kun tuuli käy, iltalämpö on ihanaa oleilla, katsella pellolle ja höpötellä siipan kanssa. Olen pääsyt vähän kesähunningolle, sillai ihanasti.




Joka kesän alku minulla on jonkinlaisia tavoitteita, ja tälle kesälle oli puhtaan ruuan syöminen. Täytyy sanoa, että se onnistui odotettua paremmin. Olen syönyt todella paljon vihanneksia ja marjoja, kalaa ja kanaa, mutta en ole leiponut ensimmäistäkään kesäherkkua (koska ei ole tehnyt mieli), vaaleaa leipää en myöskään ole syönyt kauraleivän löydettyäni. Vatsa voi nyt todella hyvin. Veikkaan, että stressittömyydellä on osansa asiaan.

Reissussa tietenkin tuli vähän herkuteltua, mutta niin reissussa kuuluukin tehdä. Silti vatsa ei kärsinyt siitä, olin varmaan onnistunut rauhoittamaan sen hyvin ennen matkaa. Ja pari pitsaa kesään kuuluu myös. Näin jossain kantarellipitsan ohjeen, ja sitä haluan kokeilla, kun on kantarelliaikakin.



Liikunta sen sijaan on ollut viime viikot vähäistä - eihän tässä helteessä jaksa! Siksi odotankin, että aamu- ja iltalämpötilat laskisivat alle 25:n. Kokeilin kerran pyörälenkkiä 28 asteessa, ja se oli maantiellä aika ponnistus. Jouduin pysähtymään monta kertaa ja kaatamaan pullosta vettä suoraan päähän! Itselleni liikkumattomuus ei ole luontaista, joten vähän olen kärvistellyt sen takia. Uiminen tietty olisi nyt hyvä liikuntamuoto, mutta en ole kovin hyvä uimaan. Kun uin, jalkojen pitää yltää pohjaan koko ajan, muuten tulee paniikki! Minulla ei ole minkäänlaista tekniikkaa, näyttää siltä kuin leikkaisin peltä... Noita iltadippailuja järveen ei oikein uimiseksi voi sanoa, mutta hauskaa se on!

Helteet ja aurinko ovat tehneet hiuksillekin taikojaan, blondiksihan sitä on muuttunut, mutta muuten hiukset ja iho tuntuvat nauttivan kiireettömydestä ja kesästä. Kynnetkin tuntuvat kasvavan ihan hirmuista vauhtia. Vaa`alla kävin tänä aamuna, ja vähän kauhistuin lukemia: en ole koskaan painanut näin paljon... Varmaan helleturvotuksillakin on osansa, eikös? Kun päiväkausia vaatteina on a) bambumekko b) airism-toppi ja pyjamanhousut (valkoiset ja viileät) c) shortsit ja väljä toppi, niin öh, sitä ei niin välitä mitä painaa.


Mies on jo töissä, mutta minä valvon myöhään Netflixiä katsellen. Toissa yönä katselin ennen nukkumaanmenoa superkuuta, eilen taas tulin istuksimaan puolelta öin terassille katselemaan hiljaista yötä. Oli vielä kaksikymmentä astetta lämmintä! Ajattelin, että ensi yönä aion kävellä tuohon lähiladolle ja ihailla kesäistä yötä, ja onneksi mies lupautui mörönsyötiksi. Ladolla on nimittäin kerran ollut karhu, ja se oli iso juttu se...

Nyt tuntuu siltä, että ennen kaikkea minusta on ihanaa aloittaa taas työt ja arki. Tykkään tavallisesta arjesta todella paljon. Olin keväällä tosi väsynyt monesta syystä, luokkatilani vesivahingosta ihan työn paljouteen ja koviin allergioihin. Blogiin ei aina viitsi kirjoittaa kaikkea negatiivista, mutta jopa tällainen työmyyrä, kuin minä, oli aika finaalissa. Mutta nyt odotan tulevaa lukuvuotta innolla niin päivätöissä kuin bloginkin puolesta! Ja miten mahtavalta tuntui, kun merkkasin kalenteriin ensimmäisen blogitilaisuuden!

Blogiakin olen miettinyt hissukseen. On hyvä, että olen pitänyt postaustahdin löysänä, ja kirjoittanut silloin kun siltä tuntuu. En ole pakottanut yhtään jutta, toisaalta en viitsinyt myöskään tehdä aivotyötä se eteen, että löytäisi jutunjuurta. Tämä kesä on ollut koko blogihistoriani löysin, ja hyvä niin, sillä olo on voimaantunut. Kun ajattelen alkavaa syksyä, niin tuntuu tosi kivalta - ja muutama aivan mahtava yhteistyöpostauskin on tulossa. Olen intoa täynnä, ja eiköhän tässä syksyllä taas keksitä jotain uutta ja kivaa...

Aika huvittavaa on se, että kaltaiseni muotifriikki ei ole koko kesänä suonut vakavaa ajatustakaan nettikaupoille. Ajattelin jo, että en enää ikinä kiinnostu muodista, minusta on tullut antiminä! Kunnes tänään kävin Booztin ja Zalandon sivuilla, ja ajattelin myös ihania villaneuleitani vaatehuoneen ylähyllyllä, ja tunsin ihan superpalavaa intoa! Siis kohtahan alkaa muotifriikin paras sesonki: loppukesä ja alkusyksy! Tarpeeksi lämmin mekoille ja nilkkurille, mutta viileää, jotta voi iltaisin jo vetäistä rotsin tai neuletakin niskaan. Parasta! I´m back- siis itselleni!



Olen niin onnellinen siitä, että saimme pitkästä aikaa lämpimän kesän ja paljon aurinkoa. Suomi on niin ihana maa kesällä, ihmiset ovat ulkona ja sosiaalisia, viikkokausia kun paistaa aurinko. Ja tämä iltalämpö - ihan parasta!

Mutta hei, olisi kiva kuulla keitä siellä toisella puolen ruutua on! Olen kyllä analytiikasta huomannut, että olette täällä käyneet, mutta haluaisin todella kuulla miten teidän kesänne on mennyt ja onko loma tehnyt tehtävänsä.

Ja kiitos tästä kesästä myös teille - olen ollut laiskahko bloggaaja, mutta uskon, että ette tekään ole turhia viitsineet viettää aikaa ruudun ääressä. Paitsi ehkä öisin, kuten minä.

Siis hitusen kesähunningolla, yöllä valvoen, ei turhaa meikaten tai hiuksia laittaen. Ihan hissuksiin ja onnellisena.

Ja koska olen ollut meikittä, hiukset sotkusaparolla ja laiska, kuvitus on viime kesältä! Kaunista iltaa kaikille!

Loman parhaat jutut aamusta iltaan

$
0
0
Huomenna alkaa elokuu, ja se on ollut aina yksi lempikuukausistani. 

Elokuussa on jonkinlaista taikaa: illat ovat pimeitä, sato kypsyy, luonto on mielestäni kauneimmillaan viljapeltoineen. Oma vuoteni rytmittyy edelleen kouluvuoden mukaan, joten jonkinlainen uusi vuosi alkaa elokuussa. Lapsena se oli jännää, sillä olen aina nauttinut kouluvuoden uuden alun tunnusta, mutta kivaa se on edelleen. Pää hyrrää suunnitelmia, on virtaa vaikka kuinka. Ja siitä kiitos ihanalle lomalle. 

Kysyin mieheltäni mikä on ollut mukavinta tässä kesässä. Vastaus tuli aika nopeasti: nämä lämpimät ilmat. Juu, siinä se oli pääasiassa. Mutta mistäs muista asioista olen nauttinut lomalla? Se selviää, kun luet eteenpäin.



Aamut. Rakastan sitä, että saan herätä omaan tahtiin. Juon ensin aamukahvit, ja odottelen isompaa nälkää, joka iskee yleensä yhdentoista korvilla. Silloin vasta nautin aamupalan, ellen ole lähdössä jonnekin. On ihana syödä oman rytmin mukaan ja silloin kun oikeasti on nälkä.

Lehdet ja blogit. Aamukahvin kanssa nautin Hesarista, iltapäivälehdistä, blogeista ja Facebookin kuulumisista linkkeineen. Tähän saattaa kulua pari tuntia, jos olen kotosalla päivän.



Podcastit. Kun silitän, teen ruokaa tai siivoskelen, on kiva kuunnella podcasteja. Niistä tulee sellainen olo, että niiden pitäjät ovat tosi kivoja ihmisiä! Lemppareitani ovat mm. Aamukahvilla, Ysistä viiteen, Designtarinoita ja Kirja. Kevyempään menoon Nonsence ja Tuplakääk. Ja juu, tykkään nimenomaan kevyistä podeista, sillä podcastit ovat minulle ajankulua ja viihdettä.



Ruoka. Olen syöyt tänä kesänä enemmän ruokaisia salaatteja kuin koskaan ennen. Mikä tahansa vihannes kelpaa, mutta parsakaaliin ja kesäkurpitsaan minulla on suorastaan addiktio! Kyytipojaksi grillattua kalaa, kanaa tai falafel-pyöryköitä. Jos oikein irroitellaan, niin paistan mukaan halloumia tai leipäjuustoa. Olen vähentänyt leivän syöntiä, ja ruisleipä on lähes kokonaan vaihtunut kauraleipään tai näkkäriin. Vatsan turvotukset ovat pois.



Kesäillat. Voi. Nämä ovat kesässä parasta. Iltalämpö kotiterassilla. Humiseva tuuli haavoissa. Nytkin tätä kirjoittaessa istun pöydän päässä, ja välillä tähyän pelloille, mun rakkaaseen kotimaisemaan. Myöhäisiltana, miehen mennessä jo nukkumaan, katson vielä muutaman jakson jotain kevyttä sarjaa, jotain, jossa ei tapahdu mitään pahaa, ja ongelmat ratkeavat kuin itsestään parissa jaksossa. Jos joku kaipaa tällaista katsottavaa, niin Netflixin Chesapeake Shores ja Good Witch ovat sellaisia. Ahdistus on sitten asia erikseen. Handmaid´s Talen toinen kausi oli aika puurtamista, ja nyt ahdistelen Sharp Objets-sarjan parissa, jossa on Amy Adams pääosassa.

No nyt eksyin aiheesta. Mutta nämä illat, näitä kaipaan eniten talvella.



Ex tempore-jutut. No ei sitä hirveästi revittele, riittää, että lähdetään jonnekin syömään ja vähän käyskentelemään.

Viikonloppuna kävimme Hangossa. Näin länsirannikkolaisena minusta somehypetetty Hanko on vähän yliarvostettu, jotenkin sotkuinen ja epäsiisti huvila-alueen takaa, jos vertaa vaikkapa hoidettuun Pietaarsaareen, jossa on toinen toistaan somempia taloja ja pihapiirejä. Ja Pietarsaaren Fäbodan Iso- ja Pikkuhiekat, sekä Lohtajan Vattajanniemi - siinä vasta ihanat luonnonrannat! Vattaja on varmasti Keski-Pohjanmaan parhaiten varjeltu salaisuus.

Ensi viikonloppuna lähdemme yliyön irtiotolle. Meillä on ollut tapana, että jotenkin juhlistamme sydänkesän loppua ja lomakauden loppua.



Juhlat. On ihanaa, että elämässä voi viettää juhlia. Niitä saisi olla enemmänkin. Tälle kesälle on mahtunut kahdet, molemmat ihania ja tunteellisia juhlia. Veljen kaksoset pääsivät ripiltä, ja anopille järkättiin yllärisyntärit. Voi vitsi, syksylle ei ole mitään juhlia tiedossa! Viime syksynä oli sentään omat synttärit!



Musiikki. Monena vuonna on käynyt niin, että en ole pystynyt kuuntelemaan musiikkia muutamaan viikkoon. Tänä kesänä olen kuunnellut ihan loman alusta. Jumppaa ryydittää Bruce Springsteen, jonka levyistä vaan en saa tarpeekseni. Sitten fiiliksen mukaan kuuntelen vaikkapa bluegrass-muusikko Sarah Jaroszia, funkbändi Mezzofortea, folklaulaja Amelia Currania, ikisuosikkiani Kate Bushia ja kasariaikojen suosikkejani Al Jarreauta, Simply Rediä, Totoa ja Spyro Gyraa.



Riika. My new love. Matka oli niin ihana, että haluaisin heti lähteä takaisin. Miten sattuikin, että vain tunnin päässä oleva kaupunki valloitti minut ihan täysin. Me tapaamme vielä jonakin päivänä.



Koti. Aina ja ikuisesti. Täällä on hyvä olla, ja käy kesämökistä, kun on luontoa ympärillä. On juhlittu juhannusta ja istuttu kesäiltoja, ja eiväthän ne grillailut tähän lopu. Vielä on elokuu, ja uskon lämpimien palaavan jossain vaiheessa.



Nyt kuuluu ruohonleikkurin ruksutus etupihalta, tykkään sen äänestä, se edustaa jotenkin leppoista jaj rentoa fiilistä. Kävin hakemassa harteille villatakin, kun oli vähän viileä olo. Ja öh, lämpöä on vielä 26 astetta! Huomenna saamme vanhempani meille kahden viikon Baltian kierrokselta, kiva kuulla kuulumisia ja jutella Riiasta - he ovat olleet siellä varmaan kolmesti.



Leppoista kesäiltaa kaikille!

Savukantarellipizzat

$
0
0
Ostin alkukesästä Gloria Ruoka & viini-lehden numeron 6/18. Sieltä bongasin savukantarellipizzan ohjeen, joka jäi kutkuttelemaan koko kesäksi. Tänään sitten tuli inspiraatio kokeilla millaista on savustaa sieniä, ja maistuuko pizza yhtä maukkaalle kuin miltä resepti näyttää.



Pizzan tekemisessä on yksi ylitsepääsemätön este. Inhoan yli kaiken pohjan tekoa. Siis inhoan! Varsinkin sitä kaulimisosaa... Niinpä oikaisin reilusti käyttämällä valmispohjaa, joka sinänsä toimii ihan hyvin normipizzoissa, mutta ehkä tällaiseen artesaanipizzaan olisi kannattanut nähdä se vaiva, ja askarrella pohjat itse. Siihen olisi toisin varmaan mennyt puoli tuntia lisää, näin valmispohjaankin teko kesti melkein kaksi tuntia.



Kantarellit olivat tosi pieniä. Ohjeessa sanottiin, että sienet tulisi harjata, mutta miten harjaat pienenpieniä sieniä? Hammasharjalla? Tyydyin sitten harjaamaan suurimmat juuresharjalla, ja siinäkin oli ihan hommaa. En millään viitsisi nysvätä moista.



Ohje on tässä:

2 pizzaa / 1 t

2dl vettä
25g tuorehiivaa
1rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
5 dl vehnäjauhoa

Savustetut kantarellit:

2 l kantarelleja
1 savustuspussi
1/2 tl suola
1/4 tl mustapippuria

Tomaattikastike:

2 valkosipulinkynttä
2 dl paseerattua tomaattia
4 rkl tomaattipyrettä
1 rkl öljyä
1 laakerinlehti
1tl kuivattua oreganoa
 1/2 tl sokeria
1/2 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria myllystä

Lisäksi:

1 pkt (100g) kylmäsavustettua kinkkua (laitoin ilmakuivattua)
10 kirsikkatomaattia
1pkt mozzarellaa
2 rkl tuoretta oreganoa

1. Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi. Liuota hiiva veteen. Lisää öljy ja suola. Sekoita jauhot 2-3 erissä taikinaan. Vaivaa taikinaa käsin noin 10 minuuttia tai koneella, kunnes taikina on kimmoisaa. Kohota liinan alla kaksinkertaiseksi, noin 30 minuuttia.

2. Savusta sillä aikaa sienet. Laita uunipelti uuniin ja kuumenna uuni 250-asteiseksi. Käytä alalämpöä, jos mahdollista. Älä käytä kiertoilmaa. Harjaa sienet puhtaaksi. Paloittele ne 3-4 cm paloiksi. Laita ne savustuspussiin ja sulje pussi tiiviisti. Laita pussi kuumalle pellille uuniin noin 10 minuutiksi. Laske sitten lämpötilaa 200 asteeseen j ajatka savustamista 10 minuuttia. Ota savustuspussi uunista ja anna sienten vetäytyä pussissa 10 minuuttia ennen avaamista.

3. Tee kastike. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Yhdistä kastikkeen aineet kattilassa ja hauduta miedolla lämmöllä 5 minuuttia. Tarkista maku.

4. Säädä uuni 250 asteeseen. Kauli tai painele taikinasta 2 ohutta pizzapohjaa ja siirrä ne leivinpaperilla päällystetyille uunipelleille. Levitä pohjille tomaattikastiketta, savustetut sienet, kinkut ja tomaatit. Revi mozzarella ja levitä pizzoille. Paista pizzat uunissa 8-10 minuuttia tai kunnes juusto on sulanut ja pohja tuntuu rapealta. Ripota pizzoille tuoretta oreganoa.



No - miltä maistui? Hyvää oli! Sienet olisivat voineet maistua enemmänkin, nyt kinkku oli aika hallitseva. Pohja, kuten sanoin, olisi voinut olla itse tehty. Mutta tomaattikastike oli todella herkullista, ja luulen, että vastakin käytän pizzojen kastikkeena tätä.

Ehkä voisin kokeilla tätä reseptiä uudelleen, tehdä pohjan kaikkineen. Kantarelleja en usko enää savustavani. Vaikka ne olivat ihan hyvän makuisia, makuelämys ei ollut niin vakuuttava, että maksaisin 16€ kahdesta litrasta kantarelleja. Luulen myös, etten enää omiin tuleviin pizzoihini tule laittamaan ns. pizzajuustoa, vaan revin jatkossakin mozzarellaa - ruoka kevenee kertaheitolla. Paistoin muuten pizzat erikseen, ja pizza kakkonen paistui esteettisemmäksi kuin ykkönen, josta ovat kuvat.



Aikaa koko komeuteen meni 1h 45 minuuttia. Nyt tuli tämäkin kokeiltua, ja kun tässä tätä postausta kirjoittelen, alkaa tuntua siltä, että hitsi, pitää kyllä tehdä pohjakin itse vasta. Valmispohjat kun ovat kiireisten iltojen pelastuksia.



Loput minikokoiset kantarellit ja kirsikkatomaatit pääsevät huomenna munakkaaseen. Ja jäihän pizzaa vielä kolme muhkeaa palasta. Ruuasta jäi hyvä olo, ja ah, miten pieni suola maistui hyvältä hikisen päivän päätteeksi!

Ja kiitos taas Glorian Ruoka ja viini-lehdelle kokkailuinspiksestä!

Leppoisaa ja lämmintä iltaa!

Ps. Mitä hyvää muuten laitat oman lempipizzasi päälle? Mun lempparia ovat kirsikkatomaatit, parmankinkku ja halloumi...

Loman paketointia ja raitapaitamekko

$
0
0
Ihaninkin kesäloma loppuu joskus, ja nyt on aika. Helteetkin väistyvät (onneksi), ja ensi viikolla maanantai starttaa niin vauhdilla aamusta iltaan, että en tiedä miten näillä helteessä pehmenneillä loma-aivoilla pysytään mukana. Samalla olen tosi innoissani töiden ja ennen kaikkea rutiinien alkamisesta. Urheilurutiineissa ollut helletauko saa luvan loppua, työavaimet on kaivettu esiin ja bloginkin osalta on kaikkea mukavaa tiedossa. Loma ei olisi lomaa, ellei välissä olisi kunnon puserruksia töitä!



Kävimme tänään mieheni kanssa ilta-ajelulla ja syömässä, sen jälkeen vielä viimeiselle käynnille Munkanrantaan ja Café Torpanrantaan. Sieltä kesäkausi aina alkaa ja sinne päättyy. Huomenna on sitten vielä pikkuinen kesäreissu ihan päiväseltään tiedossa (seuraa Instaa), sillä olemme aina tavanneet vähän juhlistaa lomakauden loppumista jotenkin.




Hieman haikeana hyvästelen tämän kesän. Kukaan ei tiedä milloin taas saamme näin lämpimän kesän, näin paljon aurinkoa, uimista ja ulkonaoloa. Kesä on niin kovin lyhyt, mutta eikö ole kumma, miten suomalaisen mieli on virittynyt eri vuodenaikoihin. Kaikki otetaan iloisina vastaan.

Minusta loppukesä ja alkusyksy ovat mitä parhainta, tuotteliainta ja kauneinta aikaa, ja on ihanaa, että sekin on vielä edessäpäin. Kesän energiaa riittää sinne lokakuulle saakka, ja yleensä silloin ensimmäinen syysflunssa pistää miettimään onko tässä Suomen syksyssä mitään järkeä. Mutta näissä kuvissa vielä hehkuu aurinko ja palanut vaalea tukka.

Minä en olisi minä, ellei olisi jo syyssuunnitelmia takataskussa! Mutta niistä myöhemmin loppukuusta. Vasta on elokuun alku, ja huomenna nautitaan elämästä, ja ehkä niistä ukkossateista myös, synnyinkaupungissani...





shirtdress Kaffe
mules Zara 
bag Cult Gaia
sunnies LeSpecs
earrings from Riga

Päivän asusta sananen. Paitamekko on viime kesän hankintoja, ja miten ihanan vilpoinen se onkaan. Ja armollinen... Pistokkaat ovat Zarasta, ja varsinaiset hellepäivien kengät, sillä niiden nahka on ihanan pehmeää, ja se on hyvä, kun jalat ovat jonkin verran turvoksissa. Olen huomannut espanjalaisen lestin sopivan jalalleni tosi hyvin, olen löytänyt Mangosta, Zarasta ja Massimo Dutista erinomaisia kenkiä.

Laukku on täysin heräteostos Beamista, jonne eksyin muutama viikko sitten kaupunkipäivää viettäessäni. Cult Gaia on varsinainen it-merkki tällä hetkellä, ja tämä laukku oli juuri tullut upouusi malli. Rakastuin siihen välittömästi, ja hetken mietittyäni (Kämpin terassilla) kävin ostamassa sen itselleni. On sitä muuten tullut käytettyäkin tosi kovasti! Ja huomenna otan sen mukaan.

Aurinkolasit ovat neljän vuoden takaa SOFiNAHista Uudenmaankadulta. Se myy kattavaa valikoimaa LeSpecsejä, joiden hinta-laatusuhde on erinomainen. Ja söötit meripihkakorvikset ovat Riikasta.

Ihanaa iltaa!

Kotitoimisto terassilla

$
0
0
Pikamoikat lauantai-iltaanne! Meidän piti tänään lähteä Turkuun, mutta päätimme perua reissun, osaksi säänkin takia. Kotonakin on ollut tekemistä. Nyt on niin vahvasti sellainen olo, että lomailut on lomailtu, haluan tarttua hommiin ja vimmalla!

Viime viikolla pystytin kotitoimiston terassille. Illat olivat niin ihanan lämpimiä, ei malttanut olla sisällä. Harvoinpa sitä myöhälläkin on vielä hellelukemia. Näitä hetkiä varmasti kaipaan talvella, mutta juuri nyt on superihanaa, kun ripeksii vettä ja lämpötila on tippunut ihan selvästi.

Kuinka moni ruudun toisella puolella nauttii, kun ilmat viilenevät? Täytyy tunnustaa, että minä nautin. Aloin jo vähän kärsiä helteestä, en jaksanut kuntoilla, ja sen takia nukuin huonommin. Nyt lämpötila on selvästi pudonnut sateen takia, ja kävin kipaisemassa kaikki räppänät selälleen, jotta saadaan ilma vaihtumaan.





Rutiinit alkavat myös liikunnan osalta. Tein pitkästä aikaa treenin, ja meinasin kuolla... Siis miten plösö olo tulee, kun ei ole noin neljään viikkoon kuntoillut. Helteillä vaan en jaksa, enkä myöskään jaksa kuntoilla kauhean myöhään. Mutta nyt aloitan taas. Kyllä se siitä taas äkkiä lähtee kunto nousuun.

Nyt kotitoimisto on siirtynyt taas omalle paikalleen yläkertaan. Huomenna siivoillaan, ja voisin pitkästä aikaa napata muutamia kotikuvia.





Mukavaa illanjatkoa kaikille!

Aulan loppukesän aksenttiväri on oranssi

$
0
0
Ah - rusopäivänliljat kukkivat kauniisti! Niiden syvänpunainen oranssi on yksi lempivärejäni, olenhan syksyn lapsi. Kaikki voimakkaasti punaisella taitetut värit, kuten vaikkapa ruoste ja terra, vetoavat minuun voimakkaasti. En ole pitkään aikaan tuonut aulaan aksenttivärejä, mutta kukkien hehku sai kaipaamaan pari väripilkkua ruskean, harmaan ja valkoisen keskelle.

Meidän ulkovarasto on ihan järkyttävän sekaisin, mutta ihme ja kumma, löysin sieltä vanhat, Stockmannilta ostetut silkkityynyt. Ne ovat "alkuperäiset" talomme ensi vuosilta. Vaikka oranssi, keltainen ja beige sittemmin jäivät vähemmälle ja väistyvät viininpunaisen tieltä aksenttivärin roolissa, olen onneksi säästänyt silkkityynyt. Ja kun toin rusopäivänliljoja maljakkoon, muistin nuo vanhat tyynyt. Ei näköjään ihan kaikkea tarvitse pistää kiertoon.

Pentikiltä löytyi ihana oviseppele, joka saa sulostuttaa tuonne lokakuun loppuun saakka kuistin ja aulan välisessä ovessa, sen jälkeen se saa talvisen seppeleen koristuksekseen.

Ja juu, on vielä kesä. On, on, on! Mutta oma kesäni loppuu, kun työt alkavat, ja alan elää loppukesää, kuun lopussa alkusyksyä. Kaikissa amerikkalaisissa sarjoissa halloween muuten on tosi koristeellista aikaa, ja sitä melkein toivoisi asuvansa sarjassa! Vaan oikeasti ahdistaisi sellainen koristelun määrä. Värit ovat kuitenkin niin herkulliset, että kurpitsalyhdyt, oljet ja muut syksyn värit ovat mieleeni enemmän kuin vaikkapa joulukoristeet. Jonkilainen sisustusvimma tässä töiden alkaessa aina iskee, ja jotain pientä ehostusta sitä haluaisi tehdä... Joten pieni väripilkku olkoon se askel.









Kävin äsken hierojalla, nyt alan laittaa laukkua kuntoon, sillä huomenna on aikainen herätys - apua! Kello soi 6:50, mutta ensi maanantaina sitten jo 6:20. Se on oman, luontaisen rytmini kannalta aivan tuskaa, mutta sellaista se on...

Kaikille opekollegoille terkut ympäri Suomen, tsemppiä ja intoa uuteen lukuvuoteen! Ja kivaa iltaa kaikille!

PS. Lakkasin juuri kynteni terranpunaisiksi, että sellainen värihulluus...
Viewing all 1460 articles
Browse latest View live