Quantcast
Channel: Fab Forty Something
Viewing all 1460 articles
Browse latest View live

Raitapaitoja

$
0
0
Helmikuu on taatusti ensimmäinen raitafiilistelykuukausi - parhaimmat raidat ovat nettikaupoissa nyt! Tykkään niin raidoista, vaan on tunustettava, että itseltäni ei löydy kuin kesäversioita. Joku väljä malli olisi tosi mieluinen vaihteeksi. Raitaneuleiden linjat saavat mieluusti olla vähän väljemmät, mutta toimistoon kesytetään raita vähän skarpimmaksi kapeammin linjoin. Kapea neule ja leveät mustat housut - siinä olisi omaa tyyliäni skarpimmalle raitatyylille.

Lempparinettikaupoissani, yhteistyökumppaneillani Booztilla* ja Zalandolla* oli nyt ensimmäiset raidat valikoimissa, ja löysin tosi kivoja, mitäs tykkäätte?


5. Denim & Supply Ralph Lauren (suosikki!) 6. Gap

Mukavaa sunnuntaita! Minä otan tänään rennosti. Ja hei huomenna, - muistatkos tämän arvonnan? Jos, niin kannattaa tulla huomenna kurkkaamaan, voit voittaa jotakin ihanaa talven kylmiin...


*linkit mainoksia

InWearin pehmoisen neuletakin arvonta

$
0
0


Nyt on kuulkaa ihana arvonta, jolla polkaistaan helmikuu hyvin käyntiin! DOPPWoman-liike Vaasasta lahjoittaa arvottavaksi blogini lukijoille kuvan upean InWearin neuletakin. Värivaihtoehtoja on viisi: valkoinen, tummansininen, vaaleansininen, -punainen tai -harmaa. Kuvassa minulla on liikkeen lahjoittama vaaleanharmaa. Käy kurkkaamassa Katariinan blogista juttua neuleista täältä.

Osallistu näin:

Kerro kommenttiboksissasi, minkä värisen villatakin haluaisit, jos voittaisit. Kerro myös, monellako arvalla osallistut: normaalikommentilla blogiin saat yhden, tykkäämällä DOPPWomanin Fb-sivusta saat toisen ja Instagramista kolmannen arvan. Minulla on kommenttien valvonta päällä, joten saattaa kestää hetken, ennen kuin kommenttisi näkyy. Voittajan on ilmoittaututtava kahden vuorokauden kuluessa. Laita kommettiisi selvä nimimerkki, en julkaise anonyymejä.

Arvonta on voimassa viikon, eli ensi maanantaihin 8.2.2016 klo 15.00. saakka.








knit InWear / shirt Marc O´Polo
jeans DAY / watch Emporio Armani
bracelet La Puella / necklace Tiffany

Onnea arvontaan kaikille ja hyvää helmikuun ensimmäistä!

Haaste: Sivu ystävänkirjasta

$
0
0
Sain Mintulta tosi kivan haasteen. Ai että näitä on mahtava lukea ja myös kirjoittaa, tämä on sellainen minimatka itseen!

Kun on tuolta maakunnasta kotoisin, sukulaiset ja lapsuudenystävät ovat hajallaan ympäri maata. Olisi upeaa sellainen tilanne, että kaikki olisivat samalla seudulla, siinä vähän kadehdin pääkaupunkiseutulaisia. Perhe ja kaverit ovat lähellä. Yksi lapsuudenystäväni asuu Jenkeissä, toinen Keski-Pohjanmaalla, yksi hyvä entinen työkaveri Etelä-Pohjanmaalla... Onneksi on täälläkin suunnalla asuu ihania ystäviä. Tunsikin muutama vuosi sitten itseni vähän yksinäiseksi, kun kaikki tyttökaverit olivat hajallaan maailmalla. Onneksi bloggailu on tuonut (työkaverien lisäksi) ihania ystäviä ja kivoja kavereita elämääni!



Mutta nyt kysymyksiin! Kuvat ovat vanhasta muistokirjastani. Siihen aikaan kirjoiteltiin muistokirjoihin aforismeja ja runonpätkiä, joskus myös laulunsanoja.

1.Pituutesi ilman korkkareita? Se on hurjat 160cm. Lakkasin kasvamasta ysiluokalla. Silloin painoin 46kg, nyt tuota painoa on vähän enemmän...

2.Lempinimesi ja mistä se on peräisin? Maikku on lempinimeni, ja itseasiassa se on vähän epävirallinen nimenikin. Kotiväki ja vanhat ystävät kutsuvat minua nimellä, jonka keksin itse itselleni ihan pienenä. Sibelius-Akatemiaan mennessä vähän jalostin sitä, eli vuoden 1994 jälkeen olen ollut Maikku. Kaikki kutsuvat minua siksi lukuunottamatta miestäni ja näitä blogiympyröitä! En tiedä, miksi en sitä blogiympyröihin tuonut... Maikku olen kaikille töissä ja myös ystävilleni. Olen itsekin kova keksimään muille lempinimiä, ja jos niitä käytän, niin olen tosi hyvällä tuulella! Ketkähän ovat kyseessä, jos hihkaisen, että Pipru soittaa tai Iirulilta on tullut viesti!

3. Minkä ruuan valitset lauantai-illalle, jos ei tarvitsisi miettiä kaloreita? Jos ei tarvitsisi todellakaan kaloreita miettiä, eikä vatsa turpoaisi palloksi, niin blinejä kaikilla mahdollisilla täytteillä! Viime talvena hoksasin, että en voi syödä blinejä enää: vehnä, hiiva, olut taikinassa turvottivat ja kipeyttivät vatsan. Pitää etsiä lempeämpi resepti... Ja sitten jälkkäriksi jotain, jossa on kermavaahtoa, vaikka pari laskiaispullaa.



4. Top 4 asiaa, joita arvostat ystävyydessä? Näin vanhemmiten sitä arvostaa asioita vähän armollisemmin ja lempeämmin kuin ennen. Pääasia, että yhteys säilyy, vaikka emme voisikaan olla tekemisissä kovin usein. Elämäntilanteet ovat erilaisia, ja tunnustan myös sen, että yhteydenpitoni on välillä vaihtelevaa. Mutta hyvä ystävyys kestää sen. Juu, ne neljä: varmaankin henkinen läsnäolo, luottamus, hyväksyminen ja tietenkin huumori!

5. Telkkarista: Moderni perhe, Kimmo, Salkkarit, Greyn anatomia vai Hottikset? Mikä ihmeen Kimmo...? En ole katsonut mitään näistä, mutta riemastuin kovasti, kun Viaplaylta löytyi Rakkauden anatomian (Greyn anatomian spin off, "Private Practice") kaikki kaudet. Niitä ei esitetty aikanaan telkkarissa loppuun. Koukutuin siihen niin, että melkein koski, kun se loppui!



6. Rakkaimmat harrastuksesi, ja onko sinulla haaveissa aloittaa jotain uutta harrastusta? Rakkain on blogi, tosin se on jo kakkostyö. Liikunta on toinen, ja sen suhteen on suuria suunnitelmia. Minulla on ollut liikunnassa yli neljän kuukauden tauko. Ja se tuntuu olossa.

7. Haaveita, joita toivot toteutuvan lähitulevaisuudessa? Minun haaveeni ovat pieniä. Toivon saavani alkaa liikunnan kunnolla ja saada lämmin ihana kesä. En osaa suunnitella pitemmälle. Olen vähän itseasiassa kyllästynyt niin muodissa olevaan elämän suunnitteluun. Tulee vastaan mitä tulee, välillä mukavia asioita, välillä vähemmän, ja kaikki on otettava vastaan realistisesti. Nykyään niin muotia olevat luulot siitä, että elämää voisi jotenkin hallita, kuulostavat kaupalliselta self helpiltä - en ole oikein koskaan digannut ko. teoksia.

8. Hattaraa vai pehmistä? Ei kumpaakaan, en tykkää kummastakaan. Tofulinen vanilja on maailman parhaimman makuista jätskiä ilman vatsavaivoja, että sitä kiitos!

9. Ripsiväri, kestoripset vai au naturel? Ripsiväri, en osaisi kuvitella itselläni tekoripsiä tai -kynsiä. Kotona olen ihan au naturel. Kerran, varmaan reilu kymmenen vuotta sitten, menin koulun urheilupäivänä töihin ilman meikkiä. Eräs oppilas tuli ihan kasvojeni eteen ja totesi: "Sä näytät ihan kummalta ilman meikkiä." Heh, ei ollut kaveri nähnyt minua ilman, ja siitä lähtien ei kukaan muukaan oppilaani!

10. Mottosi? Enpä nyt keksi mitään, ei taida olla minulla varsinaista mottoa. Isoäiti sanoi, että asioilla on taipumus järjestyä, ja Scarlett O´Haran mielestä "Tomorrow is another day." Olisiko siinä mottoni? On kiva tietää, että kurjaa päivää seuraa uusi huominen. Kuten huomaatte, mottoni ovat aavistuksen melankolissävytteisiä. Olisiko niin, että tarvitsen mottoja huonoihin päiviin, hyvinä mennä porskutan sen kummemmin miettimättä!



Mukavaa päivää kaikille!

Kotimaisten tulppaanien aika

$
0
0


Heti joulun jälkeen alkaa meidän kotona tulppaanien aika. Tulppaani tuo tullessaan raikkaan kevään ensi tuulahduksen koristeellisen joulun jälkeen. Kukkien myötä saan myös aina hurjan siivousvimman raivata koti kaikesta ylimääräisestä, ja aloittaa vuosi puhtaalta pöydältä. Ja sille pöydälle voi kirjaimellisesti asettaa maljakollisen tulppaaneja!

Kutsu yhteistyöhön Kauppapuutarhaliiton* kanssa oli tosi mieluinen. Kukat ovat niin ihania kuvattavia! Lempivärini kaikissa kukissa on valkoinen, mutta tulppaaneissa valitsen mielelläni myös värejä maljakkoon. Nyt olen erityisen mieltynyt vaaleanpunertavaan, ja se näkyy kimppuvalinnassakin. Lähikukkakaupasta löytyi tämä ihana, pastellinen papukaijatulppaanikimppu. Kauppias kertoi, että kukat tulevat naapurikunnasta puutarhalta, jossa niitä kasvatetaan käsin huolella ja rakkaudella.



Kotimainen tulppaani on lähituote lyhyine kuljetusmatkoineen. Siksi se on tuore ja ekologinen valinta. Tiesittekö, että tulppaanilajikkeita on yli 20 000, Suomessakin viljellään kahtasataa lajiketta! Suomi on ihan todistetusti tulppaanimaa: 75 miljoonaa tulppaaninkukkaa tekee meistä maailman kärkikolmikkomaan Ruotsin ja Norjan kanssa kukkien määrän väkilukuun suhteutettuna. Kotimaisia tulppaanejahan löytää hyvin kaikenkokoisista marketeista sekä tietenkin kukkakaupoista.



Tulppaani on helppo hoidettava. Varresta leikataan pari senttiä pois, ja annetaan kimpun imeä vettä puolisen tuntia. Vettä voi vaihtaa pari kertaa viikossa, samalla myös lyhentää kukan vartta. Helppoa, kimppu menestyy jopa minun antihortonomin käsissäni. Ohjeita tulppaanin hoitoon löytyy täältä. Tulppaani ei ole myrkyllinen, se sopii hyvin lapsi- ja lemmikkiperheisiinkin.


 
Kotimaista sen olla pitää - käärepaperista tunnistaa kotimaisuuden. Tämä kimppu pääsi yöpöydälle.






Tuovatko tulppaanit kevään sinun kotiisi? Minkävärisistä tulppaaneista pidät eniten?
Ja hei, Kauniisti kotimainen-sivulta saat tietoa kotimaisista kukista ja niiden hoidosta!
 
Mukavaa torstaita!

Ps. Kuka muistaa, mikä on tuon Iittalan maljakon nimi...?

Sininen, sininen, sininen

$
0
0


Terveisiä flunssalandiasta - mies tuli reissusta flunssassa, ja jostain minäkin olin kehitellyt nuhaa, kurkkukipua ja lämpöä. Äänikin on painuksissa, olo ihan vetämätön, ja tuntuu, että tauti ei etene mihinkään päin. Onneksi koneella on asukuvia jemmassa tällaisia päiviä varten.

Kävin viime torstaina DOTS...:in pop upissa Casuarinan tiloissa (juttu täällä), ja ah ja voi, minkä ihanuuden näin myymäläpäällikkö Iran päällä. Tummaa ja suloista Iraa kuvan sininen neule puki todella hyvin, mutta minusta väri on sellainen, joka sopii vaalemmallekin. Neuletakki on tanskalaisen Second Femalen alkuvuoden uutuuksia, ja sekä leveähihaista neuletta että päälläni olevaa pitkää neuletakkia löytyy vaaleanharmaana, ruskeana ja kuvan sinisenä. Totesimme Iran kanssa, että nämä Second Femalen neuleet ovat sellaisia, joita emme koskaan tule myymään eteenpäin. Ne kun eivät mene miksikään, ovat keveitä, mutta lämpimiä.

Sininen on ollut muutaman vuoden suosikkivärini. Muistan teininä käyttäneeni paljon vaaleansinistä - muistan mm. erään nahkaisen hapsuliivin, joka oli siis ihan supersupercool! Pitkän aikaa vaaleansininen oli ihan pannassa, mutta nyt tuollainen taivaansininen tuntuu ihanan raikkaalta ja uudelta.







knit Second Female* / jeans DAY Birger & Mikkelsen
shoes Converse / shirt Marc O´Polo / scarf & beanie Balmuir*
bracelet La Puella*

Vähän kauhulla ajattelen sitä, kun villat pitää säilöä syksyä odottamaan. Tilalle tulee muutama hassu keveämpi puuvillaneule. Olen ihan hulluna villaneuleisiin, mutta jos niitä tulee käytettyä, niin mikä ettei! Ne ovat käteviä ja lämpimiä, kietovat pehmoiseen syleilyyn. Siis vaatteista parhaita!

Minäpä palaan nyt telkkarin ääreen ja keitän vähän lisää inkivääriteetä! Mukavaa päivää!


*saatu / bloggaaja ei hyödy linkeistä rahallisesti

Uudet Jo Malone-tuoksut

$
0
0


Sain mieheltäni tuliaisena reissusta kaksi Jo Malone-tuoksua. Brändi oli minulle ennestään vieras, mutta odotin sen edustavan vähän samansuuntaista tuoksumaailmaa kuin minulle niin rakas ranskalainen Annick Goutal. Olen tosi kranttu hajuvesieni suhteen, en pidä keinotekoisen tuoksuisista hajuvesistä, vaan niissä pitää olla sitä jotakin. Minun pitää myös kehittää jonkinlainen tunneside tuoksuun, sen pitää liittyä elämääni jotenkin, jollakin tapaa.

Muistan vuosien varrelta monta ihanaa tuoksua. Ensimmäinen lempparini oli itse ostettu ja hartaasti valittu Cacharelin Anaïs Anaïs pietarsaarelaisesta pikku kempparista. Sitä seurasi suloinen Lou Lou, opiskeluaikojen suosikki. Tykkäsin pitkään Guerlainin tuoksuista, Samsara oli numero yksi, muita suosikkeja oli Parure ja Jardins de Bagatelle. Jean Patoun klassikko Joy tuoksuu edelleen hyvältä. Muistoja eräältä ajalta elämässäni tuo toinen Patou-tuoksu: Un Amour de Patou. Sitten 90-luvun lopussa löysin Annick Goutalit, ja siihen jäin koukkuun: Vanille Exquise, Chevrefeuille, Petit Cherie ja Eau de Charlotte ovat olleet suosikkejani jo iät ajat. Syrjähyppyjä olen tehnyt Jennifer Anistonin jasmiininmakeaan nimikkotuoksuun (ihan vaan siitä ilosta, että se on Jenniferin nimikkoparfyymi), sekä Chloén ruusuiseen. Chloé-innostukseni lopahti lähes alkuunsa, kun työkaveri nuuhkaisi minua ja tunnisti tuoksun...

Koska en päässyt minnekään tuoksuttelemaan Jo Malonen valikoimaa, valitsin kiinnostavimman tuoksun netistä. Pidän kukkaisista ja mausteisista tuoksuista, joten päädyin pyytämään Mimosa & Cardamom-tuoksua ihan vain sen perusteella, että se kuulosti niin mielenkiintoiselta. Toinen, pienempi pullo oli yllärilahja, myös kukkaistuoksuihin kuuluva Peony & Blush Suede.

Molemmat tuoksut menivät nappiin, mimoosa-kaardemumma on ihana näin talveen, toinen, klassisempi kukkaistuoksu sopii kesään. Goutal-pulloni olivatkin loppusuoralla, joten uudet tuoksut tulivat tosi hyvään saumaan. Oli kiva kokeilla jotain ihan uutta, enkä todellakaan pettynyt. Myös iltaisin on pitänyt suihkauttaa Mimosa & Cardamom-tuoksua ranteeseen ja nuuhkia sitä, kun alkaa nukkumaan.




Onko Jo Malone sinulle tuttu? Mikä tuoksuista on sinun suosikkisi? Mukavaa lauantaita kaikille!

Talven viimeiset kirppistelyt - DAY, Sand, Repeat jne.

$
0
0
Sain vihdoin ladattua koneelle viimeiset kirppiskuvat. Käy kurkkaamassa, nyt on vähän väljempiäkin vaatteita myynnissä, mm. DAY:tä ja Repeatia.

Kovaa on tehnyt laittaa näitä kiertoon, mutta kun totesin niiden jääneen todella vähälle käytölle tai ei lähes ollenkaan, niin parempi myydä eteenpäin. Ota sähköpostilla yhteyttä, jos kiinnostaa.

Ja hei ihanaa sunnuntaita!


InWear-neuletakin arvonnan voittaja!

$
0
0


Suurkiitos kaikille DOPPWomanin sponssaaman neuletakin arvontaan. Siihen tuli mahtavasti osallistujia, ja samalla postaus kipusi kaikkien aikojen neljänneksi katsotuimmaksi postaukseni blogini historiassa! Random-org arpoi voittajaksi nimimerkin Herkko:

"Mukana yhdellä arvalla tavoittelemassa vaaleanharmaata neuletakkia!"

Onnea, Herkko, laitan sinulle sähköpostia!

Mukavaa illanjatkoa kaikille!

Soul Food When You Need It

$
0
0


Hups, viikko on ehtinyt perjantaihin, ja olen huomaamattani pitänyt pienen blogitauon. Alkuviikko meni nuhakuumeen parantelussa, eilen tokenin töihin. Taannuin sohvalle katsomaan telkkaria, en olisi tosin muuta jaksanut. Torstaina oli ihana päästä ihmisten ilmoille, vaikka nämä kaksi päivää ovat kuluneet hikoillessa ja tosi puolikuntoisena. No mutta, tästä mennään vain ylöspäin!

Minulla on taipumus yksinollessani alkaa kelata asioita, yhtäkkiä ne ovat suurempia peikkoja kuin itseasiassa ovatkaan. Tämä talvi on ollut hurjan raskas, ja vielä on kevääseen matkaa. Vatvon ja vatvon, kunnes tuntuu, että ulospääsyä omista ajatuksista ei ole. Tiedättekö tunteen? Onneksi on olemassa ihania ihmisiä, joiden mielestä olen mukava ja ihana, he pistävät meikäläisen jalat taas tukevasti maan pinnalle. He, jotka ruokkivat sieluani positiivisesti, antavat sitä sielunruokaa kaksin käsin suurilla kauhoilla.

Mies on tietenkin numero ykkönen. Miten selviäisin ilman hänen vahvuuttaan ja huumoriaan. Sitten on äiti - äiti taatusti aina tsemppaa (vaikka vähän huolehtii myös). Äidin kanssa jutellessa keskiviikkona asiat kääntyivät taas vähän enemmän oikeaan perspektiiviin. Keskiviikon puheluihin kuului myös skypetys ihanalle ystävälleni, joka asuu toisella puolen maapalloa. Kyllä tuli taas ikävä, mutta o n n e k s i  on Skype. Uskomatonta, että ollaan kuljettu yhdessä 13-vuotiaasta, toiselle ei tarvitse selittää itseään sen kummemmin, riittää, että on. Pohdimme ikääntymistä. Pitkä tie on tultu niistä ajoista, kun olimme kaksi kikattavaa, lappuja vaihtelevaa seiskaluokkalaista tyttöstä ruotsin kielistudiossa, jossa ystävyytemme taisi alkaa. Niistä lapuista.

Lisää sielunruokaa sai töistä - mahtavat työkaverit, heidän juttunsa ja meidän me-henki, ehdin jo kaivata. Illalla käytiin sitten miehen kanssa DOTS...:in ja Casuarinan yhteisessä tapahtumassa. DOTS...:han majailee tämän kuun Casuarinan tiloissa putkiremonttia paossa, ja ensi kuun puolella päästään sitten uusittuihin tiloihin. Ilta oli todellista soul foodia - ihania ihmisiä, hyviä keskusteluita, uusia tuttavuuksia. Niin paljon saa, kun itse avaa suunsa ja yrittää tutustua. Huolimaton bloggaaja oli unohtanut kameran akun aparaatista kotiin (!!!), mutta ehkä parempi näin, tuli ainakin juteltua kovasti!

Tämän päivän sielunruokaa sain sitten Pialta. Voi että meillä oli hyvä puhelinkeskustelu, pursusin keskustelun jälkeen intoa ja hyvää tuulta! Veikkaan, että meille tulee tosi kiinnostava kevät, sen verran ajatukset ja ideat lensivät! Harmittelimme molemmat tulevaa lomaa (!), kun emme pääse näkemään vähään aikaan.

Kiitos tämänviikkoisista keskusteluista, perhe, Tiina, Ira, Anna, Eeva, Pia, Tiia ja moni muu tämän viikon soul food-annokseni antanut! Tunnen olevani niin etuoikeutettu, kun on näin hyviä ystäviä ympärillä! Päätin juuri miten aion selvitä tästä talvesta vielä maaliskuun loppuun. Aion ympäröidä itseni positiivisilla ja ihanilla ihmisillä, tavata heitä ja käydä hyviä keskusteluja.

Ja toi ruoka... Pitäähän sitä vatsaakin ravita. Herkkulakkoa on kestänyt tammikuun ekasta, mutta herkuttelu voi kääntyä suolan ja rasvan ympärille. No, menköön, ja hyvää oli!



Hardys-viini on saatu blogin kautta. Tätä ostan muutenkin. Shiraz kuuluu lempirypäleisiin.





Tabascoa pitää aina laittaa pizzan päälle!



Kuka tai ketkä ruokkivat sinun sieluasi? Ihanaa perjantaita kaikille!

Lauantain asu

$
0
0


Aamuisen lumituiskun jälkeen alkoi aurinko paistaa! Täällä ollaan lauantain ja kauniin ilman kunniaksi lähtökuopissa. Menemme mieheni kanssa pienelle minilomalle hotelli Lilla Robertsiin. Ette usko tätä, mutta en ole yöpynyt missään muualla kuin kotona viime kesän jälkeen, joten todella kiva mennä vähän tuulettumaan. Ohjelmassa on illallinen, muuten hengaillaan vähän kaupungilla. Instagramiin tulee varmasti vähän kuvia päivästä, joten käykää kurkkaamassa.

Second Femalen ihana neule on saatu DOTS...:ista. Kivan näköistä, kun paidan helmaa ja hihoja näkyy. DAY:n housut ovat kutistuneet kaapissa talven aikana, mutta onneksi menivät sentään kiinni ; ) Housuillani on sellainen taipumus, että ne kutistuvat kaapissa - mistähän johtuu...?






pants DAY / shirt Hunkydory / knit Second Female*
shoes Nude / jewelry Edblad
 
Laukku on pakattu, kohta hypätään autoon ja menoksi! Mukavaa lauantaita kaikille!
 
 
 
*saatu/ bloggaaja ei hyödy linkistä rahallisesti

Ystävänpäivälomalla hotelli Lilla Robertsissa

$
0
0
Viikko on taas pyörähtänyt käyntiin, ja täällä etelässä se on viimeinen viikko ennen talvilomaa. Viikonloppu kävi ihan minilomasta, sillä pääsimme hotelli Lilla Robertsin* kutsumana yöksi tähän paljon puhuttuun ja kehuttuun butik-hotelliin. Ystävänpäiväkin sattui olemaan hauskasti samalle viikonlopulle.

Hotelli oli täynnä, ja aulassa kävi kiva pöhinä varsinkin alkuillasta. Kaunis art doco-tyylinen sisustus vei heti ajatukset arjesta, kauempana paloi iloinen takkatuli. Aulan perällä oli kutsuva baari Lilla-E, ja sohvaryhmät houkuttelivat istumaan alas.

Meidän huoneemme sijaitsi viidennessä kerroksessa kadun puolella. Hotellissa on huoneita 130. Talohan on rakennettu alun perin Helsingin Energialaitokseksi, ja se toimikin tässä tehtävässä vuoteen 1974. Sen jälkeen se vuokrattiin poliisilaitokselle vuoteen 2012 asti.

Tykkäsin hotellihuoneestamme tosi kovasti. Seinät olivat vaalean beiget, ikkunalauta leveä ja kutsui istuskelemaan. Kylpyhuone oli tyylikkään mustavalkoinen. Ihanin oli tietenkin korkea sänky untuvapeittoineen, päiväunet houkuttelivat kieltämättä kovasti! Mutta sitähän oltiin tultu lomailemaan eikä nukkumaan! Kun olimme tutkineet huoneen, lähdimme kaupungille kiertelemään. Oli hauska olla lauantai ihan turistina vaan, viettää aikaa kahvilassa ja käydä vähän kaupoilla.

Lilla Roberts sijaitsee Kaartinkaupungissa, lähellä on lukuisia ravintoloita ja menopaikkoja. Ilta starttasi hotellin Lilla-E-baarista, jossa halusin kokeilla jotain listan jännistä drinkeistä. Sen jälkeen lähdimme syömään, olimme varanneet pöydän The Cockista, joka oli täpötäynnä. Illallinen meni vähän hukkaan meikäläisen osalta vähän, sillä lomapäivän aluksi nautittu Trattoria Sognon brunssi oli aika täyttävä, samoin välipalaleipä... Illallisen jälkeen käväisimme vielä ravintolan vieressä olevassa karaokebaarissa. Mies sanoi, että olisi kiva kuulla minun laulavan, joten kävin vetäisemässä Jäätelökesän. Kymmenen jälkeen teki jo mieli lepäilemään, joten ilta jäi sikäli lyhyeksi.

Aamulla koitti taas hotellivuorokauden yksi hauskimpia osuuksia: aamiainen! Aamiainen tarjoillaan ravintola Krog Robassa, viikonloppuisin siellä saa myös brunssin. Menimme ajoissa, yhdeksän aikaan, ja kymmenen minuuttia myöhemmin ravintola olikin jo täynnä. Ehdimme onneksi varata ikkunapöydän. Mies herkutteli munakokkelilla ja pekonilla, minä puolestani luomupuurolla ja marjoilla. Pienet karjalanpiirakat maistuivat molemmille, mies söi vielä sämpylän monenlaisilla täytteillä, minä nautiskelin paahtoleipää. Ja aamiainen huuhdeltiin alas suurella mukillisella kahvia.



Meidän huoneemme ja ikkunanäkymä alas viidennestä kerroksesta.








Aulan näkymiä...












Lämmin iltadrinkki... Hotellin aula näytti olevan myös suosittu etkoilupaikka.



Aamiaisnäkymiä ravintola Krog Robasta...








Oli ihana paeta arkea pienelle minilomalle, se tuli kyllä oikeaan aikaan! Helmikuinen viikonloppu kyllä kuluu helposti ja nopeasti ihan Helsingin keskustan riennoissakin. Heti alkoi houkuttaa kokonainen viikonloppu lomaillen... Kiitos Lilla Robertsin väelle mukavan miniloman puitteista!

Keittokirjavinkki

$
0
0


Sain joululahjaksi kivan keittokirjan, Pipsa Hurmerinnan Pipsan keittiössä. Ensi selailu vaikutti lupaavalta, varsinainen lukukerta houkutti kokeilemaan, ja ensimmäiseksi ruoaksi testattu kardemummalohi vei kielen mennessään. Reseptit ovat simppeleitä, kekseliäitä ja raikkaita. Kirjassa on myös tarinoita reseptien takaa, mikä on mukava ja kiinnostava juttu. Luulen, että keskityn kirjaan enemmän ensi kesänä ajan kanssa, mutta kardemummalohta pitää saada silloin tällöin ennen sitä!

Joskus on kiva kattaa arkenakin "paremmalle pöydälle" ja laittaa kauniit astiat ja kankaiset servietit mukaan. Söpöt nimikorttitaloset ovat Riviera Maisonin, löysin ne pari vuotta sitten alesta, enkä malttanut jättää ostamatta. Olen vähän heikkona kauniisiin kattauksiin. Oma linjani on simppeli, en osaa enkä jaksa pipertää (ihailen niitä kyllä)toisilla. Kattaukseen riittää kauniit astiat, pellava ja kukat.

Pipsan keittiössä on mainio lahjakirja keittiössä viihtyville, ja hei, kannattaa testata kardemummalohi!







Täällä viikko on lähtenyt käyntiin normaaliin malliin. Valon lisääntyminen piristää, on ihanaa, kun aurinko on paistanut, ja vähän jopa lämmittänyt. Tuntuu siltä, että synkkä talvi alkaa olla paremmalla puolella. Arvatkaas mitä, sokerilakkoni on kestänyt joulusta asti, mutta shoppailulakon kanssa on ollut horjuvampaa... ; ) Pahasti en ole ratkeillut, vaan ostanut sellaista, mitä olen todella tarvinnut, mm. urheiluvaatetta. Mukavaa iltaa kaikille!

Mikä elläin?

$
0
0


Tuo otsikko on sisäpiirivitsi! Kuuntelin joskus kultaisella ysärillä radio-ohjelmaa nimeltä Sininen eläintarha. Siinä jutteli Pertti Salovaara, ja eläintarha taipui tietysti muotoon elläintarha. Ajelin iltapimeällä kotiin töistä (olin eräässä työvaenopistossa iltatöissä), ja oli jotenkin suloista ja lohduttavaa kuunnella Pertin leppoisaa radioääntä ja Oulun murretta. Mutta siitä jäi läppä: eläin on nyt meillä elläin, ja sillä siisti.

Mutta mitä nuo elläimet ovat, kauriita vai peuroja? On tietysti söpöä, että luonto on lähellä, mutta ihan viime kesänä istutettuihin puskiin ei tarvitsisi kuonoaan noin odottavasti työntää...

Kuvasin elläimet erkkerin ikkunasta. Pari vuotta sitten erkkerin ikkunan alla istui ketunpoikanen. Siinä se kökötti ja katsoi minua ihan rauhallisesti. Harmitti, että kamera ei ollut lähellä. Myöhemmin kesällä harmitti, kun kettuperhe söi meidän karviaiset. Katsottiin keittiön ikkunasta, että hyvin näyttää maistuvan. Hirviä ei onneksi ole ollut, säikähtäisin varmaan kuollakseni sellaista otusta. Karhu sen sijaan nähtiin ladolla (jonka luona on otettu lukuisat asukuvat). Sen näki naapuri, ja kertoi nallen voimistelleen ja venytelleen siinä ladon luona. Siitä se sitten lähti tallustelemaan jonnekin. Isäntä oli soittanut poliisille, ja myöhemmin saimme tietää, että poloinen oli tassutellut junan alle. Muistan, että karhu-iltana Bruce Springsteen konsertoi Helsingissä, oli kaunis kesäilta ja me olimme (onneksi) sisällä. Mitähän, jos se olisi ollutkin meidän pihassa, olisin varmaan saanut halvauksen. Joskus on lukenut, että jos karhu tulee vastaan, pitää leikkiä kuollutta. Mitenhän se onnistuisi, kun olisi kauhusta ihan hikinen ja sydän hakkaisi... Ehkä jollakin on kokemusta, kun on osannut antaa neuvoja karhu-tilanteeseen... ; )





Minä jatkan nyt töitä, näpyttelen viimeiset numerot koneelle (juu, täällä on arvioitu koko viikko), ja sitten vielä vauhdilla vastaamaan viimeisiin sähköposteihin. Ja nukkumaan... Nati nati täältä!

Töistä kameran eteen ja miten lakot etenevät

$
0
0


Jaahas, torstai-ilta. Arvatkaas mitä, olin koko päivän siinä uskossa, että on perjantai. Töistä lähtiessäni toivotin iloisesti hyvää viikonloppua. No, ei siinä mitään, kuoro kollegoita toivotti hyvää viikonloppua takaisin! Vasta takkia päälle vetäessäni hoksasin, että ei hitsi, nythän on vasta torstai...

Oli mikä päivä hyvänsä, meikäläinen on ollut jotenkin kevättuulellä. Liekö syynä lisääntynyt valon määrä, aamun upea auringonnousu punaisine taivaineen, sula tie... Olo on hilpeä ja melkein vallaton. Ei kuitenkaan niin vallaton, että olisin sortunut lupautumaan blogitapahtumaan, jossa toivottiin laitettavan "glitterihousut jalkaan, villi meikki ja kreisibailaamaan", ei sentään. Jätetään se kreisibailaaminen sitä tarvitseville. Minä tarvitsen yöuneni. Mutta siis, jotenkin sitä on palannut omaksi itsekseen kaiken tuon keskitalven pimeyden jälkeen.

Mutta noista uudenvuodenlupauksistani piti päivittää, sitä on toivottukin. Hyvin menee! Ainakin puoliksi. Makealakko on ollut ihan helppo pitää. Sokeria ei varsinaisesti ole tehnyt mieli, sillä olen syönyt ruokaa ihan tarpeeksi. Ehkä se ajatus siitä suklaapalasta on se houkuttelevin. Ja missä sokerittomuus tuntuu? No eipä oikein missään, kun se ei ole saanut tukea liikunnasta. Uskon kuitenkin, että turha sokerin kanssa läträäminen ei ole hyväksi. Jatkan tätä ainakin pääsiäiseen asti, jolloin juhlimme perheporukalla sekä veljen että miehen pyöreitä synttäreitä. Ja sitten repeän täytekakkuun ihan kunnolla.

Shoppailulakko sen sijaan, huoh... Sen kanssa on ollut vaikeampaa. Lupasin itselleni, että en tarvitse, enkä osta yhtään valkoista paitaa, farkkuparia tai kenkiä. Tammikuun lopulla kävin vaatehuoneessani hurjan hulinan ja karsin rankasti kaikkea. Osan möin, osan vien töihin kierrätettäväksi. Sortunut olen kahdesti - valkoisiin paitoihin. Niin-pä. Huoh... Toinen huti oli urheiluvaateosaston päivitys, mutta sen katson ihan tarpeelliseksi, sen verran monta vanhaa, virttynyttä paitaa laitoin menemään suursiivouksessa.

Universumi tekee parhaansa hillitäkseen minua lakossani. Salakavalasti olin tilaamassa Booztilta valkoista kevättakkia... Maksuvaiheessa F-Securen pankkisuojaukset iskivät päälle niin, että kortille tuli kyllä katevaraus, mutta varmistusta tapahtumasta en saanut sähköpostiini. Otin puhelimen kauniisti käteen ja soitin Booztille. Kyllähän ne siellä ongelman selvittävät, mutta heh, sain näpeilleni kunnolla, noin kuvannollisesti.

Päivän asukuvat kuvattiin suoraan töiden jälkeen, paita on rutussa ja aina näköjään kuvissa sojottaa jonkinlainen hiustupsu. (Harmaatakin pukkaa niin julmetusti. Kampaaja sanoi, että harmaat hiukseni ovat kiharia - siis mitä, saanko vanhoille päivilleni kiharan tukan...?) Työvaatteeni ovat tällaisia rentoja ja hengittäviä, kuten olette tottuneet näkemään.






knit Delicate Love / pants Blue Monkey /shirt Second Female
boots Inuovo / scarf Balmuir / necklace Edblad
 
Mukavaa illanjatkoa teille, aloittaako joku huomenna jo talviloman?

Balmuirilla uutuuksiin tutustumassa

$
0
0


Sunnuntai-iltaa kaikille! Täällä ollaan Pohjois-Savossa lomailemassa, takana kaksi todella sikeästi nukuttua yötä, hyvää ruokaa ja seuraa, kuntoilua ja rentoilua. Huomenna ajellaan kotia kohti. Aion lukea koko matkan, löysin Warkauden Portin Kirjapörssistä Katherine Pancolin Mimmit 3, osa kaksi on vielä hivenen kesken. Mahtipäivä tulossa!

Torstaina käväisin Lauttasaaressa Balmuirin showroomilla katsastamassa kevättä ja vähän juuri myynnissä olevaa syksyäkin. Ihania juttuja tulossa lakanoista huiveihin! Alla oleva kehys ja kynäteline ovat saaneet uuden, raikkaan kankaan. Näitähän on saanut ja saa edelleen nahkaisena ja karvaisena.




Petauksen uutuuksia ovat harmaa- ja beigemeleeratut puuvillalakanat.





Alpakkapompomit ovat söpöjä. Karva saadaan Balmuirin alpakkatuotteisiin luonnollisesti kuolleiden alpakoiden villasta. Lombardia-huivia saa nyt myös beige-valkoisena. Tiesitkö, että Lombardiat tehdään samassa tehtaassa kuin Vuittonin huivit.




Pienet silkkihuivit ovat taas muodissa. Sen voi sitoa kaulan lisäksi vaikkapa ranteeseen tai laukkuun. Postausta on tulossa myöhemmin keväällä...



Ensi syksyn mallistossa on ihanan pörröisiä kid mohair-pipoja herkullisissa väreissä. Kashmir-pipot myös kimaltavat kauniisti.




Kid mohair-huivit jatkavat edelleen herkullisissa väreissä...



Uutuushuivi kauniine maanläheisine väreineen näytti kaulassa upealta. Se meni kaksinkerroin ja edestä riitti vielä solmulle. Loistouutuus muhkeiden huivien ystävälle!



Lopuksi hattuja ja huiveja syysvärein...



Leppoisaa sunnuntai-iltaa kaikille!

Tosi vähän meikkiä

$
0
0


Päivän asukuviin päätin laittaa tosi vähän meikkiä. Minähän tykkään sitä, että silmät "näkyvät", eli käytän arkisinkin suht tummaa silmämeikkiä, ainoastaan alaluomen jätän usein meikittä ja rajauksitta. Juhliin tai menoihin laitan alaluomen rajauksetkin. Lempparilookon ehdottomasti smokey eye, ja sen osaan itsekin tehdä aika kivasti. Näissä kuvissa on vain meikkivoide, vähän varjostusta ja ripaus punaa, kulmameikki, huolellisesti pohjustetut ja rajatut huulet, sekä ripsissä uutta Lumenen maskaraa, jota on blogeissa kovasti hehkutettu. Pakkohan sitä oli ostaa testiin, ja kyllä se on yksi parhaimmista, joita olen kokeillut. Se on nimeltään True Mystic Volume.

No mutta tuo meikittömyys. Tai vähämeikkisyys - joitakin se pukee tosi kovasti, (mm. aina ihailin Rillaa...) mutta kuvien minä näyttää jotenkin vieraalta. Kun olen vain nyt siihen tummaan meikkiin tottunut. Punaisissa huulipunissakaan en oikein ole oma itseni, vaan suosin vaaleampia tai toffeensävyisiä värejä. Parhaat tulee itse sekoittelemalla.

Tänä talvena olen ollut asujen suhteen todella mukavuudenhaluinen. Kuinkahan monta kertaa Zaran housut ovat taas päällä? Onhan minulla kivoja suoriakin housuja, mutta tällä hetkellä ne makaavat kutistuneina vaatepuullaan... Suloinen paita on Marc O´Polon, kengät lemppari Tiger of Swedenit, korut Edblad.





shirt Marc O´Polo / pants Zara
boots Tiger of Sweden / jewelry Edblad

Talven valo on kuvissa ihanan armollinen uusille rypyille, mutta ankara kulahtaneelle hiusvärille, joka pomppaa kaikkine pyörteineen ja harmaineen peilistä. Tekisi taas mieli leikata otsis...


Mitäs mieltä olette, tykkäättekö minun laillani meikata silmiä näkyviin, vai suositteko luonnollista meikkiä?

Mukavaa tiistaita!

Mikä ja mitä -kysymykset

$
0
0


Sieppasin kivan postausaiheen Tuulannelin blogista! Annullakin on mukavia vastauksia! Tämä on oikein sopivan kevyttä vastattavaa keskiviikon iloksi.

Mikä stressaa sinua? Tällä hetkellä ei kuulkaa mikään. On meikäläiselle ihan outo olotila. Huomenna voi tosin olla jo toisin! Olen aloittanut treenauksen, joten olo on superonnellinen ja kiitollinen siitä. Se, että piti jo aloittaa allergialääkkeetkin, ei harmita ollenkaan. Edes se, että meillä on huusholli mullin mallin, ei stressaa. Tartuin aamulla tomerasti yhteen stressin aiheeseen, ja siivosin kodinhoitohuoneen kaapit. Hurjasti lähti kamaa roskiin.

Mitä teet tänään illalla? Tjaa, varmaan katson vähän telkkaria ja silitän pyykkiä. Sellaista pientä kivaa kotihommaa. Katsellaan reissuja siipan kanssa. Viimeisestä reissusta on jo yli vuosi. Meillä on tarkoitus lähteä hänen pyöreitä synttäreitään karkuun sekä kesällä mennä löhölomalle. Kaupunkimatkoista houkuttelisi Barcelona ihan upouutena kohteena, kesällä päädymme varmaan Välimerelle, ehkä jollekin Kreikan saarista. Barcelonan kävijät, tykkäsittekö kohteesta?



Mikä on helppoa? Päivän venyttäminen niin, ettei saa mitään aikaan. Kun työssä on tiukan aikataulutettu, kotona homma lipsahtaa juuri toisinpäin.

Mikä on vaikeaa? Käännetäänkö edellinen? Vapaapäivinä rotiin pääseminen. Olla positiivinen ja itselleen armollinen. Taistelen sen kanssa joka päivä. Olen myöskin aika kuumakalle, ominaisuus, joka on vuosien myötä hiotunut hieman, mutta jos todella suutun, olen aika tiukka sanomaan. Huonoina päivinä ärsyynnyn tosi helposti. Vaikeaa on myös motivoituminen milloin mihinkin, sängyn petaamisesta isompiin asioihin, välillä työjuttuihin  kuten uusien biisien etsimiseen ja opetteluun.

Mitä haluaisit tehdä lisää? Ehkä ulkoilla, olen laiska siinä. Ennemmin tykkään mennä tuohon meidän kuntohuoneeseen. Ja ehkä matkailla myös haluaisin lisää.



Mitä söit päivälliseksi? En vielä mitään, mutta lounaaksi syön tällä hetkellä uunissa muhivaa kanapataa, johon laitoin hillosipuleita, valkosipulia ja paprikaa. Nam. Resepti mennään fiiliksellä ja sillä, mitä on kaapissa.

Mikä saa sinut syttymään? Hyvät keskustelut ylipäätään. Toisen avautuminen - tuntuu, että minuun luotetaan. Positiivisuus, kauneus ja huumori. Syysillat, mahtavat ihmiset ja hyvä musiikki. Uuden kynnyksellä oleminen. Uusi väri hiuksissa. Halaus pieneltä tai isolta ihmiseltä.

Mikä saa sinut itkemään? Vaikka mikä. Itken ilosta, itken surusta, "jos itken, niin itken muuten vaan", Juicea lainatakseni. Kestän mielestäni hyvin isompia vastoinkäymisiä, mutta jos huonona hetkenä vaikka kengännauha menee solmuun, harmistun kaikkeen niin, että itken.

Mikä suututti sinut viimeksi? Sunnuntaina reissusta palatessa typerä autoilija, joka välttämättä halusi tunkea eteeni ihan periaatteesta varmaan. Siinä sitten köröteltiin peräkanaa, ja eteen piti päästä. Piti vaan päästä! Joskus herkuttelen ajatuksella, että soitan edessä olevalle. "No se on kuski sun takaa olevasta autosta. Oliko kiva vaarantaa typerällä ohituksella liikenne ja kannattiko se viidenkymmenen metrin takia". Mutta ei noin toimita. Paitsi ajatuksissa...

Mitä söit viimeksi? Jugurttivanukkaan! Alpro-maustamatonta jugurttia, 2 rkl chiasiemeniä, muusattu ylikypsä banaani ja mustikoita. Oli muhinut yön yli jääkaapissa. Päälle vähän vaniljansiemeniä ja hunajaa. Kääks, miten hyvää!

Mikä on mielestäsi hölmöä? Olettaa millainen toinen on, toisen puolesta ajattelu ja olettaminen. Hame housujen kanssa. Tehdä sama virhe kahdesti (kokemusta on!). Pestä ikkunat ennen kuin pelto on käännetty.



Mikä on herkkua? Mikä ei ole herkkua? Saaristolaisleipä. Jäätelö. Lohi kaikissa muodoissaan. Laskiaispulla. Kaikki ruoka on herkkua, paitsi kesäkeitto ja maksalaatikko. Viikonloppuna tein sitä sun tätä herkkua, mm. juustokakun, joka oli pyöreitä lähestyvän mieheni eka synttärikakku.. Mutta jos nyt voisi vetää ihan mitä tahansa, niin varmaan söisin sipsejä. Pentuna muusasin niitä pussin pohjalle ja söin lusikalla. Mutta pitkät yöunet ovat myös herkkua!



Semmoista kuuluu tänne tänään! Toivottavasti teillä on mukava päivä!

Ripaus ylellisyyttä kylpyhuoneesseen

$
0
0


Bloggauksen hienoja puolia ovat aina olleet yhteistyöt mielettömän innovatiivisten ja ahkerien suomalaisyrittäjien kanssa. Aina uusiin ihmisiin tutustuessani olen innoissani, kun tulen tutuksi heidän yrityksensä tarinan kanssa. Ihailen ahkeruutta, sitkeyttä ja peräänantamattomuutta, uskoa omaan visioon.

Kuinka moni tuntee jo LuinSpan*, kahden nuoren naisen upean ja kasvavan yrityksen?

Kolmivuotias firma sai sysäyksen niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin sähköpostimainoksesta, jossa kaupattiin hiuspyyhettä. Ajatus omasta tuotesarjasta syntyi. Puolitoista vuotta etsittiin maailmalta sopivaa kumppania ja ylellistä sekä pehmoista materiaalia. Hiuspyyhe sai ympärilleen kokonaisen kylpytuotteiden maailman tohveleineen, spa-mekkoineen, erikokoisine pyyhkeineen sekä monine muine tuotteineen.



LuiSpan puuvilla tuotetaan Turkissa ja valmistetaan Denizlin alueella, joka on maailmanlaajuisesti tunnettu erittäin laadukkaista puuvilloistaan. Pyyhkeet valmistetaan erityispitkästä kuidusta ja käsitellään ns. low twist-tekniikalla. Näin puuvillasta saadaan ihan erityisen pehmeää. Pyyhkeet ja niihin käytetty kangas kudotaan mittatilaustyönä. Pyyhkeet ovat myös ekologinen valinta, sillä puuvillaa kuluu vähämmän yhteen pyyhkeeseen kuin ns. tavalliseen. Silti tuote on keveä, imukykyinen ja ennen kaikkea ihanan pehmeä. Pyyhkeillä on myös Ökö-Tex-sertifikaatti, eli valmistuksessa ei ole käytetty ihmiselle tai luonnolle haitallisia aineita.



Meidän kylpyhuoneemme sai tervetullutta raikastusta pyyhkeistä, spakoreista sekä kylpymatosta. Pääsin myös kokeilemaan spa-mekkoa ja hiuspyyhettä. Tykkäsin mekosta, koska pukeutuminen heti treenin tai saunan jälkeen tuo jälkihiet pintaan (varsinkin, jos laittaa hiukset tai meikkaa). Mekossa oli mukava vilvoitella. Hiuspyyhkeen laitosta onneksi oli yrityksen sivuilla video, sen verran hassuja virityksiä sain itse aikaan!



Meidän kylppäriin sopivat valkoinen ja hiekka, mutta valikoimissa on myös kauniit harmaa ja musta. Spa-koreihin laittelin tuotteita ja pyyhkeitä, nekin ovat kaunis sisustuselementti. Tiesittekö, että pyyhkeet kannattaa säilyttää rullattuna? Minä en tiennyt, ennen kuin luin hoitovinkkejä täältä. Pesin omat pyyhkeeni kuudessakympissä ennen käyttöönottoa, ja kuivasin kuivurissa. Huuhteluainetta ei kannata laittaa.



LuinSpan tuotteet eivät ole pelkästään kotiin tai naisille, vaan myös miehet löytävät valikoimista mm. kylpytakin, lannepyyhkeen ja tossut. Myös lapsille on suloisia tuotteita, vaikkapa pehmoinen kylpyponcho. Kaikki tuotteet ovat myös erinomaisia lahjoja..









Minä jäin kerrasta koukkuun LuinSpan tuotteisiin, ja seuraavaksi olenkin aikeissa sisustaa meidän saunaosastoa.

LuinSpa haluaa nyt muistaa teitä lukijoita! Maaliskuun ajan koodilla FABFORTY20 saat -20% alennuksen kaikista tuotteista. Pehmoinen pyyhe tuo arkeenkin ihanaa ylellisyyttä.
 
Ihanaa torstaita kaikille!
 
 
*tuotteet saatu LuinSpalta

Kuudes vuosi alkoi

$
0
0


Tänään alkaa blogihistoriani kuudes vuosi. Eilen oli FFS:n viisivuotissyntymäpäivä. Olen joka vuosi vain yhtä ällistynyt siitä, että tässä sitä vain mennä porskutetaan, blogi voi hyvin ja minä myös sen myötä. Blogista on tullut osa elämää, ja ainahan se pahus mielessä on.

Tein ennen puolivuotissuunnitelmia, ja mietin, että vielä ainakin seuraavat puoli vuotta vietän FFS:n parissa. Nyt olen päättänut, tällä hetkellä kuvitella elämääni enää ilman tätä tuttua sivua. Niin paljon se on antanut. Voin ehkä kainosti toivoa, että olen ollut "raivaamassa tietä" muille aikuisille muodista tai kauneudesta kirjoittaville. Antanut apua, kuten olen itsekin saanut.

Nelikymppisyys on hieno aika, nainen jalostuu kuin hyvä viini. Eikä se tähän lopu. Emme me lakkaa elämästä iän myötä. Emme lakkaa punaamasta huuliamme tai laittamasta hiuksiamme. Viisikymppinen mies näyttää vetävämmältä kuin kaksvitonen. Alkaa ärsyttää, jos neli-viisikymppistä aletaan tunkea tiettyyn muottiin. Miten se viitsii kuvata itseään nettiin, miten kehtaa. Nytpä onkin niin hienoa, että just nyt sitä kehtaakin, kukaan ei kerro, miten minun pitäisi elämääni elää. Sen elän minä itse.



Blogi on minulle arjen pakopaikka. Kuten Lisbet E. kirjoitti pari päivää sitten "Missä mitään kovinpahaa ei voi tapahtua". Sellainen on blogi. Koulutyö on välillä rankkaa ja meluisaa, olen olemassa toisia varten, koko päivän, koko olemuksellani. Blogissa ja blogeissa saan rauhoittua, huilata korvia ja nauttia estetiikasta. Käyttää ihan eri aisteja kuin päivätyössä. Blogi on vähän kuin naistenlehti, johon saa uppoutua palkinnoksi päivän työstä.

Välillä on omalle blogilleen sokea. Miettii, millaisen kuvan itsestään antaa. Toivottavasti kuitenkin hyvän. Kiltin.







Ja sitten lopuksi, kiitos, kun luette tätä. Kiitos joka kerran, kun tulette sivulleni katsomaan mitä tänne kuuluu. Ehkä olette huomanneet sen intohimon, jolla tätä teen ja tykkäät siitä, miten olen vuosien mittaan muotoutunut aiheissani. Sillä ihan oikeasti, enhän bloggaisi ollenkaan, jos ei teitä siellä olisi. Kiitos, kiitos, kiitos, kiitos, kiitos - viisi kertaa!


scarf Balmuir Avignon* / pants Zara
shirt Marc O ´Polo / knit Esprit / shoes Tiger of Sweden

Uusia treenivaatteita

$
0
0


Tammikuun lopun suuressa vaatehuoneinventaariossa (heh!) heitin lähes kaikki treenivaatteeni menemään. Olivat ne niin kauhtuneita ja kamalia. Mutta kun treenaan kotona meidän omassa kuntohuoneessa, niin kynnys vetää vanhat releet niskaan on tosi matala. Ja juu, jos muissa vaatteissa olen taipuvainen vähän panostamaan, niin sisäliikuntakamppeissa olen superpihi tosi säästäväinen. Jos muuten kaapin väritys on harmaata, mustaa, valkoista, sinistä ja ruskeaa, niin miten maailmassa sitä haluaa ostaa hurjan värikkäitä treenivaatteita! Katsokaa, näkyy kyllä kaivolta kotiin!

Aikani googlailtuani löysin H&M:n sivuilta kivannäköisiä trikoita ja toppeja, ja päädyin tilaamaan kolme settiä. En ollut ennen kokeillut merkin treenivaatteita, mutta hyvin ne istuivat. Lempparitrikoot ovat allaolevan kuvan mustat, joiden sivussa on pinkki pallokuvio. Pinkit Rönnischin topit ostin Prismasta. Kyllä täytyy sanoa, että treenivaatteiden päivitys oli hyvä juttu, ja aion jatkossakin tilata H&M:lta toppeja ja trikoita. Eikö vain nousekin jalka kepoisammin, kun viitsii vähän uusata tätäkin puolta?






Talviloma lähenee loppuaan. Tänään meillä suursiivottiin, aikaa meni melkein kolme tuntia. Jouduin kahdesti käymään välillä suihkussa, kun tuli niin hiki. Matot vietiin hankeen tuulettumaan. Sohvia imuroitiin, tyynyjä tuuletettiin. Pesin lattiakaivoja ja kurasyöpön. Sen jälkeen olo oli ihan hakattu, hyvä, kun jaksoin liikkua...

On ollut liikunnallinen lomaviikko: viisi treeniä ja tämänpäiväinen suursiivous. Huomenna otan kalenterin kauniiseen käteen ja alan suunnitella kevätjakson kursseja. Kevät hurahtaa nopeasti, ja viikot sekä viikonloput alkavat jo nyt täyttyä kaikenlaisesta ohjelmasta. Talven selkä on nyt taittunut ja mieli on levännyt ja valoisa. Kevät on tulossa, se on varma!

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!
Viewing all 1460 articles
Browse latest View live