Fab Forty Something

Sain eilen kuvata DOTS...-liikkeen fortysomething myymäläpäällikköä Iraa, joka on liikkeen sydän ja sielu, ja kaikin puolin fab!!

Jos käyn DOTS...:sissa, eikä Ira ole siellä, tunnelma vähän latistuu. Niin sydämellinen, iloinen ja lämmin ihminen hän on. Positiivisuus oikein säteilee hänestä ulospäin. Ira oli tosi kauniina, loman jälkeen, hiukset laineilla ja päällä rento jumpsuit. Sain pienen suostuttelun jälkeen kuvata hänet blogia varten.

Iran haalari ja sandaalit ovat tietenkin DOTS...:in valikoimista, haalari on Plus Finen ja sandaalit Inuovon, molemmat tanskalaisia merkkejä, kuten suuri osa liikkeen merkeistä. Talvella olen ihaillut Iran päällää boyfriend-farkkuja ja rennonlöysiä paitoja sekä ihania, pehmeitä neuleita.

Veikkaan, että Ira tuntee hyvin meidän vakiasiakkaiden tyylin, sillä niin ihania juttuja hän eilen minullekin esitteli.

Kiitos, ihana, kuvista, ja hyvää reissua tänään Tanskaan ostoille!

Ja lämpöistä keskiviikkoa kaikille!

Seuraa blogiani Bloglovinissa, Blogit.fi:ssä, Facebookissa ja Instagramissa

ps. Blogikirppikselle täältä.

Kuinka moni teistä on jo tutustunut mainioon kirjaan, jonka on kirjoittanut japanilainen ammattijärjestäjä Marie Kondo, eli Konmari. Oma kirjani on tällä hetkellä lainassa, mutta aion palata siihen uudelleen. Alun perin luin tästä kirjasta jostakin blogista, ja kiinnosti hankkia se itse. Ideanahan on se, että jokaista tavaraa tutkitaan periaatteella onko se todella tärkeä. Jos toteaa ettei, se laitetaan eteenpäin. Marie on itse asiastaan niin vilpittömän innostunut, että tekstiä oli suorastaan hellyyttävä lukea.

Tykkään siivota, ja olen vilpittömästi sitä mieltä, että oma paheeni on vaatepuoli, ei tavara. En osta koskaan Ikeasta tai Tarjoustalosta "mitään pientä", enkä koskaan siksi, että halvalla saa, kuten esim. Tuuriin mennään ostamaan. Meikkirasiani on varmasti blogimaailman suppein. Tykkään ylipäätään siitä, että on väljää, ei ole turhia koriste-esineitä, seinillä on tilaa, huonekalut, valaisimet jne. ovat suuria. En tykkää printistä ja präntistä. Tykkään siitä, että keittiössä ei ole turhia kippoja ja kuppoja, eikä esillä liikaa keittiöjuttuja. Koriste-esineemme kotona ovat reissuilta hankittuja tai lahjaksi saatuja, taulut reissuilta kerättyjä, ja yksi lahjaksi saatu. Esineillä on tunnearvoa ja historiaa.

Kirjan myötä sain kyllä aikamoisen siivousinnon, ja alkukesästä pistin eteenpäin vaikka mitä. Kierrätyskeskukseen lähtivät loputkin lp-levyt, paikalliselle kirpparille lahjoitin astioita ja pikkutavaraa. Eniten kummastelin sitä, että kirjoja lähti myös eteenpäin aika pino. Että maltoin niistä luopua! Ehkä joku ilahtuu niistä. No vaatehuone se elää omaa elämäänsä, mutta muu huusholli selkeytyi taas paljon.

Ihan niin pieteetillä kuin Marie en järjestystä pidä. Kyllähän omassa huushollissa saa elämä näkyä, muistot ja eletyt vuodet. Vai mitä mieltä olette?

No, nämä kaksi alinta kuvaa eivät nyt tekstiin varsinaisesti liity, mutta ovatpahan taas muistutus siitä, että loma lähenee loppuaan ja haipakka arki alkaa. Piti tehdä lomalla taas tuhat ja yksi asiaa, mutta niinpä vaan jäivät tekemättä. Ehkä sitten syksyllä...

Onko teitä puraissut järjestyskärpänen?

Mukavaa iltaa!

Seuraa blogiani Bloglovinissa, Blogit.fi:ssä, Facebookissa ja Instagramissa

Yksi kesän lempiasusteistani on ollut alkukesästä saatu Monza-huivi. Se on itseasiassa miestenmallistosta, mutta tuota...vaimohan saa lainata, eikö vain? Huivi on pehmeää pellavaa, rennon ryppyinen, ja kauniisti värjätty.

Valkoinen mekko saa ryhtiä kauniin sinisestä. Lexingtonin mekko on viime kesän alelöytö, koripohjakengät tältä kesälät Mycokosta. Laitoin ensi kertaa mekon päälleni tänä kesänä, pitkälle on kesä edennyt...

Kuvat otettiin aikaisin aamulla, silmät sirrillään, oli viileää, valo haaleaa. Ilmassa oli selvästi syksyn aavistus. Hedelmäpuihin tulee muutama luumu ja omena, päärynä sen sijaan tuottaa kunnon sadon.

dress Lexington / scarf Balmuir Monza

wedges Michael Michael Kors

watch Gant / shades Bijou Brigitte

Lähden kohta hammaslääkäriin. Oikomishoidossa tapahtuu taas uusi käänne - saan ilmeisesti tästä lähtien olla päivisin yläleuka kiskoitta!

Mukavaa ja lämmintä perjantaita, nautitaan!

Seuraa blogiani Bloglovinissa, Blogit.fi:ssä, Facebookissa ja Instagramissa

Kesän lähetessä loppuaan alkaa olla aika huoltaa ihoaan ja hiuksiaan syyskuntoon. Oma ihoni varsinkin tarvitsee kesän jälkeen perusteellisen puhdistuksen. Hiki, aurinkovoide ja lämpö hieman tukkivat ihohuokosiani, vaikka kesä ja loma on muuten tehnyt sille tosi hyvää.

Ole kahdesti käynyt HydraFacial-kasvohoidossa, ja voin suositella sitä lämpimästi, jos et ole ennen kokeillut. Aurora Skin Clinic (Uudenmaankatu 38, Helsinki) haluaa yhteistyössä blogini kanssa tarjota yhdelle lukijalleni mahdollisuuden päästä tähän hoitoon. Hoidon tekee esteettinen sairaanhoitaja Pia Airaskorpi.

HydraFaciaITM on patentoitu menetelmä. Hoito tehdään laitteella, tehokkaalla alipaineimulla, ja se on ainoa menetelmä, joka samanaikaisesti kuorii ja puhdistaa ihoa. Ihohuokoset sananmukaisesti tyhjentyvät liasta. Kuollut ihosolukko, ihon epäpuhtaudet, lika, haitalliset mikrobit ja ylimääräiset hoitonesteet jäävät erilliseen säiliöön. (Aika hurja näky muuten, voin kertoa!)

"Puhdistavan ja kosteuttavan perushoidon lisäksi ihoon voidaan hoidon yhteydessä imeyttää ihotyypin mukainen hoitoampulli. Hoidosta voidaan näin tehdä vieläkin tehokkaampi yhdistämällä siihen joko syväpuhdistava GlySal-happokuorinta tai DermaBuilder Anti-age -peptidiliuos", kertoo Aurora Skin Clinicin kotisivu hoidosta.

" HydraFacialin salaisuus piilee sen patentoiduissa, suurikokoisissa HydroPeelTM-hoitokärjissä, joiden spiraalimainen muoto mahdollistaa tehokkaan puhdistuksen ja kuorinnan, ihohuokosten tyhjennyksen sekä tehoaineiden imeytyksen. Spiraalimainen muoto synnyttää iholla hoitotiivisteistä vesipyörteen, joka yhdessä spiraalien hankaavien reunojen kanssa kuorii ihoa tehokkaasti, mutta kivuttomasti. Samalla vesipyörteellä saadaan syötettyä tehoaineet ihoon tehokkaasti ja siten, että ne jäävät pysymään iholla useiden päivien ajaksi hoidon jälkeen."

Hoito kestää puolisen tuntia. Oma, superherkkä ihoni punoittaa noin kymmenen minuuttia hoidon jälken, mutta se on sitten siinä. Iho on hoidon jälkeen pehmeä ja kosteutetun oloinen. Se puhdistuu todella hyvin ilman sitä ärsyttävää mekaanista puhdistusta.

HydraFacial-hoito sopii muuten kaikille ihotyypeille, myös herkälle ja pintakuivalle, kuten omani tuppaa olemaan. Ainoastaan suoraa auringonvaloa saman päivänä tulee välttää, ja aurinkovoidetta (sk30) tulee laittaa, mikäli on ulkona. Myöskään hikiliikuntaa ja saunomista ei samana päivänä tule harrastaa.

Kärsin aikanaan umpikomedoista, jotka ovat ihon alle jääviä talipatteja ja -käytäviä. Niitä on turha itse lähteä tunaroimaan, jälki on vain rumaa ja kipeää (kokeiltu on!), ainoastaan kosmetologi tai ihohoitaja pystyy ne neulalla poistamaan. Mutta nyt kun olen käynyt hydrafacialissa sekä käyttänyt Environ-sarjan AVST-voiteita, umpikomedot ovat historiaa.

Jos joku ei ole vielä tutustunut Environiin, suosittelen sitäkin todella (juttu Ihonhoitotuotteet loppuelämäksi täällä!) Olen käyttänyt ASVT-sarjaa viime lokakuusta asti, enkä koskaan enää tule vaihtamaan mihinkään muuhun ihonhoitosarjaan, niin hyvin se ihoani hoitaa, ja kiinteyttää, mitä en ole minkään toisen ihonhoitosarjan todennut tekevän. Myös Pia suosittelee Environia. Harmi vain, että en hoksannut sitä kymmenen vuotta sitten... Kosmetologilla kävin keväällä, ja hän ihmetteli, miten hyvässä kunnossa ihoni on. Ja hän on hoitanut sitä vuodesta 1999! No, juttu lähti vähän sivuraiteille, mutta kun löytää hyvän ihohoito-ohjelman, siitä mielellään kertoo eteenpäinkin. Ja tietenkin kasvojumppa on jo rutiinia.

Osallistu näin: kirjoita osallistumisesi kommenttikenttään, ja muistahan jättää selvä nimimerkki. En julkaise nimettömiä viestejä. Arvonta-aikaa on ensi viikon perjantaihin, 14.8. klo 18.00. saakka. Ja laitetaanpa taas useampi arpa peliin, kuten ennenkin. Eli Fb-sivustani tykkäämällä saat toisen arvan ja Instagramista kolmannen.

Ja hei, jos onni ei suosi, Pia tarjoaa lukijoilleni myös -20% HydraFacial Deep Clean- hoidon hinnasta (ovh 139€). Tarjous voimassa syyskuun loppuun saakka!

Mukavaa, helteistä lauantaita!

Seuraa blogiani Bloglovinissa, Blogit.fi:ssä, Facebookissa ja Instagramissa

*tekstin lainaukset ja tiedot Aurora Skin Clinicin kotisivuilta

Kun iholla on kevyt päivetys, musta näyttää loppukesästä tosi kivalta päällä, jopa raikkaalta! Itse ainakin olen jo vähän kyllästynyt valkoiseen pitsiin, ja mieli halajaa mustaa, luumua, ruskeaa ja tummansinistä. Ja harmaata tietenkin!

Kokomusta asu on kaikkea muuta kuin tylsä, jos yhdistelee eri materiaaleja keskenään: villaa ja silkkiä, silkkiä ja denimiä, pitsiä ja kashmiria, puuvillaa ja satiinia. Ja nahkaa tietenkin, se on edelleen kova sana syksyn mallistoissa.

Yhteistyökumppanillani Booztilla* on alen loppukiri, ja nyt on ihan loistava tilaisuus napata toimisto- ja koulukäyttöisiä mekkoja ja kenkiä vaatekaappinsa jopa puoleen hintaan. Syksymmällä trikoomekkokin menee hyvin neuleen tai neuletakin kanssa. Ja kenkiä vaihtamalla ajattomasta mekosta saa iltamenoihin taipuvan. Kollaaseihin valitsin vaatteita ja kenkiä, joissa on vielä hyvin kokoja jäljellä.

1. By Malene Birger 2. Fransa (myös harmaa ja sininen) 3. Stylesnob 4. Tamaris

5. Peter Kaiser 6. Tommy Hilfiger (linkki alimmassa kuvassa) 7. Esprit

1. Bianco 2. DAY Birger & Mikkelsen 3. Vagabond

4. Filippa K 5. Filippa K 6. Tommy Hilfiger

7. Ecco 8. Ganni

1. Soya Concept 2. Custommade 3. By Malene Birger

4. Tommy Hilfiger 5. Soaked In Luxury (myös sininen)

6. Desigual 7. Geox

Kaunista sunnuntaita!

Seuraa blogiani Bloglovinissa, Blogit.fi:ssä, Facebookissa ja Instagramissa

*linkit mainoksia

Kaikki loppuu aikanaan, niin kesälomakin. Tänään sitten kello soikin jo seitsemältä. Pyöriskelin unettomana aika myöhään, sillä sisäisen kellon siirtäminen, kuten tiedätte, ei käykään yks kaks. Lisäksi olen taipuvainen miettimään kaikenmaailman asioita juuri silloin, kun pitäisi alkaa nukkumaan - ei hyvä.

Uusi lukuvuosi alkoi uudella innolla ja tarmolla, kuten aina. Kollegat tietävät, minkä kimpussa nyt ollaan: uuden opetussuunnitelman. Olen myöskin asettanut itselleni ikioman tavoitteen koskien ajankäyttöäni. Olen nimittäin aika haahu, varsinkin, kun tulen töistä kotiin. Vetkutan ja vetkutan asioita, kunnes on pakko. Tämä ärsyttää meikäläistä suunnattomasti, ja aion nyt ottaa itseäni niskasta kiinni sen suhteen. Aion myös puristaa työt niin, että minun ei toivon mukaan tarvitsisi käyttää sunnuntaita muuhun kuin relailuun, liikuntaan, kotihommiin ja blogiin. Olen tähän asti viimeiset kuusitoista vuotta tehnyt tavallaan kuusipäiväistä viikkoa, koska aina sunnuntaina olen tehnyt seuraavan viikon työjuttuja. Nyt ainakin yritän muutosta, katsotaan, onnistuuko. Työmatkat aion käyttää uusien biisien opetteluun.

Tänään kuitenkin soin itselleni aurinkohetken iltaruuan jälkeen, ja sen jälkeen kävin sauvakävelemässä. Oli tosin meikäläiselle vähän liian lämmin...

Eilinen oli niin ihana! Päivä meni terassilla - no, niitä työjuttuja tehden, mutta ainakin olin auringossa. Illalla lähdimme ex tempore pizzalle Töölöntorille Mamma Rosaan, ja asukuvat napattiin puiston läheisyydessä. Ilta oli lämmin, kuten kuvista näkyy, ja minulla oli hyvä fiilis! (No tottakai, koska vatsa oli täynnä pizzaa...)

Illan asuna olivat muutaman vuoden vanhat farkut, pellavapaitis ja Zaran korkkarit, jotka ihme kyllä piikkikoroistaan huolimatta olivat hyvät jalassa! Ostin ne alkukesästä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun sain ne jalkaan.

jeans Banana Republic / shirt H & M / heels Zara

belt Abro (from Nectarine) / sunnies Bijou Brigitte / bag Chloé

watch Gant (from Zoom Design)

Kuinka siellä ruudun toisella puolen aloitti työt tänään?

Lämmintä iltaa, mennään vielä hetkeksi ulos...

Seuraa blogiani Bloglovinissa, Blogit.fi:ssä, Facebookissa ja Instagramissa

ps. Kurkkaa arvonta pari postausta alaspäin!

Kesässä kauneinta on aamun sarastus, raikas ja utuinen valo. Iltaa kohden se kääntyy lämpimäksi ja punertavaksi. En tiedä, kummasta pidän enemmän - ehkä iltavalosta, sillä siinä on vielä aavistus lämmintä päivää, leppoista oloa ja kesää syvimmillään. Tykkään istua meidän omalla terassillamme, katsella pellolle ja tuntea vielä auringonsäteiden lämpö iholla. Myös ranta on kaunis illalla, muutama uimari vielä polskii järvessä, mutta muuten on rauhallista.

Sain DOTS...-liikkeestä kuvan asun. Tanskalaisen Plus Finen neule on puuvillaa, ja sen juju on avonaisessa selässä. Töihin laitan alle topin, mutta noin illalla pitsi alla on pikantti valinta. Hame on Philosophy Blues Originalin, ja se on silkkiä. Hameessa on taskutkin. Olen ollut ikionnellinen näistä ilmoista, sillä on ollut mahtavaa pitää hametta ja sandaaleja, kun tarkenee!

knit Plus Fine / skirt PBO / top Just Female / bracelet Maanesten, all from DOTS...

sandals Mango / bag Chloe / sunnies Bijou Brigitte

Mukavaa tiistai-iltaa!

Seuraa blogiani Bloglovinissa, Blogit.fi:ssä, Facebookissa ja Instagramissa

*bloggaaja ei hyödy linkeistä rahallisesti

Suositut Safkaa 1 ja 2 ovat saaneet jatkoa Hanna Gullichsenin upouudessa Safkaa skideille, lapsuuden rakkaimmat reseptit -kirjassa (no tofu publishing, 2015). Tästä kirjasta löytyvät niin Hannan lapsuuden suosikit kuin hänen oman seitsenvuotiaan poikansa mieliruuatkin.

Voi, mikä ihana nostalgiamatka uusi kirja onkaan, aikamatka omaankin lapsuuden makumaailmaan! Löysin sitä selatessani omiakin lapsuuden lempiruokiani. Olen suuri kotiruuan, sellaisen reilun ja simppelin ruuan ystävä, ja kirjan reseptit ovat sitä parhaimmillaan: siskonmakkarakeitto, bolognese, jauhemaksapihvit, kalapullat, uunilohi... Makean puolelta löytyvät mokkapalat, omenapiirakka, toscakakku... Ihan niitä parhaita kotiruokia, joista tulee hyvä ja täysi olo. Ja oijoi, ihan paras iltaherkku on lämpimät voileivät! Niitäs syötiin meillä kotona iltapalaksi teen kanssa, kun olin lapsi.

Etulehdellä lukee näin:

"Kirja on omistettu Martta-mummulle, joka ei lapsuudessani koskaan malttanut istua ruokapöytään, vaan oli jo seuraavan kiisselin tai taikinan kimpussa." Voi, miten tutulta kuulostaa (vai mitä, äiti?). Vanhanajan mummut taisivat olla tällaisia, ainakin oma isoäitini oli, ja hänenkin nimensä oli Martta. Hän hääräsi aina, kokkasi, säilöi, hillosi ja leipoi. Hänen äitinsä oli ollut aikanaan pitokokki, joten ruuanlaittotaito meni suvussa. Oman isoäitini ruuista muistan lihakastikkeen ja jälkiruuista ihanan luumukiisselin, jota syötiin kerman kanssa. Nam.

Törmättiin Hannan kanssa viimeksi DOTS...:issa, aina välillä ollaan nähty jossain. Ja oli ihana saada kutsu näihin kirjanjulkkareihin. Ihailen Hannan intohimoa tekemiseen - paitsi että Safkaa-kirjat ovat jo käsite, nainen perustaa vielä oman kustantamon, ja tämänkin kirjan ohella ilmestyi myös 400 grammaa, parhaat jauhelihareseptit yhdessä kihlatun Joonas Laurilan kanssa. Jotkut puhuvat, toiset tekevät, Hanna on jälkimmäistä sorttia!

Julkkareiden tilana toimi ihastuttava Winecellars Kalevankadulla. Tarjottavat olivat tietenkin kirjan sivuilta...

Pizza maistui, mutta myös ihana vihermehu pinaatista, kesäkurpitsasta, sitruunasta ja ananaksesta.

Safkaa skideille on myös kohta saatavana e-kirjana.

Perhe lähellä - äiti, oma poika ja kihlattu.

Onnea hurjasti vielä uudelle kirjalle! Nautitaan hyvästä ruuasta!

Mikä on sinun lapsuuden paras ruokamuistosi?

Seuraa blogiani Bloglovinissa, Blogit.fi:ssä, Facebookissa ja Instagramissa

Tunnustan vankkumattoman rakkauteni kolmeen asiaan: kenkiin, neuleisiin ja tyynyihin. Näitä kolmea sorttia ei voi olla liikaa.

Jos nyt puhutaan tyynyistä, kuten otsikko lupaa, suhde niihin on peräti monimutkainen. En tiedä, kuinka monta tyynynpäällistä olen vuosien aikana kotiin ostanut tai tehnyt, mutta monta. Anoppilassa käydessä piti ehdottomasti tehdä etsintäretki Pala-Paroniin, jossa sai mm. Laura Ashleyn kankaita kilohintaan. Niistä paloista sitten värkkäsin vähäisillä taidoillani jos jonkinlaista päällistä tereineen kaikkineen. Pala-Paroni on jo lopettanut ajat sitten, harmi.

Tyynyjä pitää olla joka paikoissa: sohvan päällä, nojatuoleissa, keinutuoleissa, puusohvan somisteena, sängyn ja arkkupenkkien päällä. Yritinpä jonkin aikaa pitää tyynyä pianojakkarankin päällä, mutta se oli vähän liikaa. Oikeasti. Siitä näki selvästi, että se oli väärässä paikassa, ja että nyt yritetään vähän liikaa.

Tyynyjen kanssa olen mennyt myös eniten vikaan ja kyllästynyt suht nopeasti. Pintansa viimeiset kolmetoista vuotta ovat kuitenkin pitäneet Stockmannin silkkiset 30x30cm tyynynpäälliset, joita olen laittanut roskiin sitä mukaa, kun ne ovat kuluneet loppuun, tahriintuneet tai haalistuneet. Kulunut loppuun on myös oma silkkityynyhulluuteni, samoin on maku muuttunut kaikkiin sellaisiin malleihin, joissa on rimpsu tai ruutua.

Tyyny on muuten vaarallisen helppo tehdä: sisätyyny maksaa vitosen, pala muutaman euron. Voilá - hauskaa ja helppoa!

Miesparka ihmettelee, miksi pitää olla niin paljon tyynyjä. Kas, selitys on helppo. Miehiset aivot eivät ymmärrä naisen tyynynhimon kimuranttia logiikkaa. Tai epäloogisuutta? Kun niitä on jo joka paikassa, miksi pitää haalia lisää? Tai kun sain vihdoin ostettua pari himoamaani Chhatwal & Jonssonia, miksi piti mennä Ikeaan hakemaan lisää sisätyynyjä, kun luulisi, että niitä löytyy jo kotoa ihan tarpeeksi? A-h-a, rakas, katsos, kun näihin tyynyihin tarvitaan viiskyt kertaa viiskyt -sisukset. Sellaisia tyynyjä ei meillä olekaan.

Paitsi on. Auts. Nimittäin terassille ja etuportaiden tuoleille on oma tyynykokoelmansa. Terassilla on tyynyjä ruokaryhmän tuoleissa, aurinkolavereilla sekä säilytysarkun päällä. Arkku ei oikein kestä istumista. Siksi siinä on hyvä pitää päällä tyynyjä. Välillä tyynyarmeijaa sisään roudatessa ärsyyntyy - onhan tässä nyt aika paljon kannettavaa. Koska en siedä terassin varustusta sisällä näkösällä, ne viedään saunan pesuhuoneeseen. Jos haluaa saunoa, tyynyt pitää siirtää ensin pois. Siksi meillä ei niin usein saunota. Ehkä.

Oletteko muuten seuranneet, miten amerikkalaisten sarjojen ja leffojen sisustuksissa on paljon tyynyjä?

Oikeasti luulen nyt päässeeni tyynyhulluudessani nirvanaan/moksaan/kliimaksiin, sillä löysin - tietenkin blogien kautta - ruotsalaismerkki Chhatwal & Jonssonin täydelliset tyynyt. Ruotsista kun vaan tulee kaikkea kivaa, meilläkin on ruotsalaiset sängyt ja yöpöydät, keittiön pöytä ja tuolit, nojatuolit ja kokonainen työhuone Ikeaa. No joka tapauksessa, rakastuin niin palavasti merkin tyynyihin, että luulen oikeasti, että se on nyt tässä. Tyynyjen taivas.

Kävin kahdesti Zarrossa hipelöimässä C&J:n tyynynpäällisiä, ja ostin lopulta kolme. Nyt ne ovat nyt talonpoikaissohvan päällä, mutta keksin niille ainakin kolme muuta paikkaa, missä ne näyttävät ainakin yhtä hyviltä.

Tyynynpäälliset ovat Zarrosta, Tine K:n kulho saatu Tiirinkosken Tehtaalta. Sellaista juttua tuli tyynyistä - kehtaako kukaan tunnustaa potevansa samaa maniaa? Anyone? Please?

Hydrafacial-arvonnassa voittajaksi Random.orgin generaattorissa pyörähti Amelia:

Tätä olisi kyllä kiva kokeilla! Kolmella arvalla mukana :)

Onneksi olkoon, laitan sinulle heti sähköpostia! Kiitos kovasti kaikille osallistuneille, ja hei, arvonnat eivät tähän lopu, vaan huomenna on vuorossa DOPPWomanin lahjoittama neule - tulkaapa kurkkaamaan!

Mukavaa iltaa!

Seuraa blogiani Bloglovinissa, Blogit.fi:ssä, Facebookissa ja Instagramissa

Puuh - ensimmäisestä työviikosta selvitty hengissä, kutakuinkin. Täytyy tunnustaa, että olin eilen kotiin tullessa niin puhki, että tirautin itkut. Pitkät päivät, hälinä ja aikaiset aamut ottivat tämän herkkiksen voimille, mutta kyllä se taas tästä parin viikon päästä lähtee rullaamaan. Ylevä ajatukseni siitä, että viikonlopulle ei jäisi töitä taitaa jäädä ajatuksen tasolle... No, ulkona paistaa kuitenkin aurinko, ja iltalenkki kutsuu kohta.

Ennen kotiintuloa eilen kävin vielä kampaajalla. Kuivat latvat lähtivät ja hiuksia tummennettiin hieman. Olen nyt vähän kahden vaiheilla, mihin suuntaan tämän lettini kanssa lähden, mutta antaa sen nyt olla seuraavaan käyntiin asti näin.

Mutta kuulkas, nyt arvotaan syysuutta! DOPPWomanin* Kata antaa voittajalle palkinnoksi kuvan InWearin neuleen, jonka sain itsellenikin. Olen ihan huipputykästynyt siihen. Kuten näette, se on ihanan ylisuuri, värit ovat moneen sopivat vaalean- ja tummanharmaa sekä kameli - kaikkia lemppareitani. Neule on reilu, joten kannattaa valita yksi koko pienempi kuin yleensä. Itse näen jo yhdistelmän nahkaleggingsit ja Acnen nilkkurit tämän kanssa...

Sain Katalta myös huivin (ei arvottavana), joka sopii neuletakin kanssa. Illat ovatkin jo pian niin viileitä, että muhkea huivi kannattaa kaulaan kietaista. Vaikka tämä lämmin ilma (vihdoin) on ihana, niin kyllä pukeutumisessa syksy on The Juttu!

Osallistu näin: arvonta-aikaa ensi viikon lauantaihin, 22.8. klo 16.00. saakka. Jätä selvä nimimerkki, en julkaise anonyymeja. Saat yhden arvan kommentista, mutta lisäarpoja saat tykkäämällä DOPPWomanin Fb- ja Instagram-sivusta. Muista laittaa kommenttiin, monellako arvalla osallistut. Kommenttien valvonta on päällä, joten saattaa kulua hetki, ennen kuin osallistumisesi näkyy kommenttikentässä.

Sitten onnea kaikille tasapuolisesti arvontaan! Meitsi lähtee nyt sauvottelemaan kunnon lenkin.

Ihanaa iltaa!

Seuraa blogiani Bloglovinissa, Blogit.fi:ssä, Facebookissa ja Instagramissa

Tämän syksyn ehdoton ykköshankintani on pari herrainkenkiä. Töissähän olen kopsutellut jo monet vuodet Kennel & Schmengerin viiden sentin koroilla. Ihan matalat kengät eivät ole makuuni, mutta liian korkeitakaan ei voi käyttää töissä.

Vaatehuoneen hyllyllä odottaa kyllä pari aika ihana pari - burgundinpunaiset herrainkengät, joissa on aika makeet korot... Aion yhdistää ne paitsi suoriin housuihin, myös villakangasshortseihin, culottes-housuihin ja nahkahameeseen. Ja aina mustat peittävät sukkahousut alle - se on omaa tyyliäni.

Töihin olisi silti kiva saada vielä uudet, sillä ne vanhat alkavat olla tiensä päässä. Zalandon* valikoimissa on todella kivoja. Itsehän katselen vähintään kuuden sentin koroilla varustettuja... Muuten, ei kannata vierastaa pientä platoa kengässä. Kävely kaduilla on pehmeämpää, ja vaikka on korkoa, plato nielaisee siitä sen sentin, puolitoista. Aika monessa mallissa on myös kunnon paksu pohja, mikä sopii meikäläisten syysilmoihin tosi hyvin.

Ja voihan kengällä leikitelläkin! Ja pitäisikin! Metallilta hohtava kenkä on taatusti erilainen. Samoin näin eräällä naisella skarpin mustan asun kanssa hurmaavat, alemmassa kollaasissa olevat Lola Ramonat. Olen ihan varma, että sen varmantyylikkään ulkokuoren alla on leikkisä mieli!

1. Maripé 2. Maripé 3. Kiomi 4. Clarks (suosikki!!!) 5. Mint and Berry (myös lakeri)

1. Divine Factory 2. Pier One (myös musta) 3. Lola Ramona

4. Gabor (myös lakeri) 5. Kiomi

Mukavaa sunnuntaita!

Seuraa blogiani Bloglovinissa, Blogit.fi:ssä, Facebookissa ja Instagramissa

*linkit mainoksia

Eilen illalla kävin jälleen Oralissa* näyttämässä hammasrivistöjäni hammaslääkäri Ville Kemilälle, joka on hoitanut oiontaani tammikuun alusta. Joka kuukausi Ville teki tsekkauksen hampaistani. Välillä niiden välejä viilattiin leveämmiksi, jotta hampailla olisi tilaa asettua oikeaan muotoon. Kaikki on mennyt kuten pitikin, sillä olen ollut hirmu tunnollinen oikoja! Kesällä tsekkauksissa oli tauko, mutta vaihdoin kiskoja tunnollisesti kahden viikon välein ja pidin viiriäiskumeja leuan vetoa varten.

Menossa on nyt kalvopari numero viisitoista, eli kolmaskymmenes ensimmäinen viikko kiskojen kanssa on menossa. Ja ta-daa: yläleuka on nyt valmis! Tästä lähtien saan olla päivät ilman kiskoa. Alaleukaan on vielä luvassa kuudet, eli kaksitoista viikkoa. Tästä lähtien oiotaan alaleuan purentaa ja alaleuan etuhampaita, joissa on vielä väli. Syyskuussa teemme kuitenkin väliskannauksen, eli leuoista otetaan kuvat ja tarkistetaan tilanne. Voi olla, että lopuksi tulee vielä viimeistelykalvot, jotka hoitavat kuvion lopullisesti kuntoon. Myös vetokumit vaihdettiin nyt täpäkämpiin, ei vetoja hoitavat nyt jäniskumit! Tässä on vedetty jo napakoilla ketuilla, kevyillä viiriäisillä, mutta puput viimeistelevät tämän naisen pupunhampaat ojennukseen. Iltaseitsemältä laitan kiskot molempiin leukoihin ja puput paikoilleen.

Tänään olin sitten töissä ilman yläkalvoja. Olin todella tottunut ja jotenkin tykästynytkin niihin, ja olo on ollut jotenkin tyhjä. Enpä olisi uskonut, miten niihin kiinnyn! Helpompaa on ollut kyllä hoitaa syöminen ja kahvittelu, kun on vain yhdet kalvot poistettava.

Hampaiden ilme on muuttunut ihan hirveästi! Kun etsiskelin vanhoja kuvia vertailun vuoksi, oli vaikea löytää mitään kunnollista, sillä niin hyvin olin oppinut kääntämään kameralle paremman puolen. Se törröttävä vihaamani ylähammas on nyt asettunut nätisti riviin. Ihan uskomaton fiilis - sitä on kuitenkin koko elämänsä elänyt sikinsokinrivistön kanssa ja ihaillut muiden suoria hammasrivejä.

Kollaaseissa vasemmanpuoleiset kuvat on otettu vuosi sitten, ja oikeanpuoleiset tänään. Kuvissa hymyilee aika onnellinen, vaikka väsynyt nainen...

Kun oionta on valmis, laitetaan hampaiden taakse retentiolanka pitämään hampaat paikallaan. Aikuisten hampailla kun on taipumus palata vanhoille paikoilleen.

Jos jotain negatiivista pitäisi tästä prosessista keksiä... En kyllä oionnan puolelta keksi mitään. Niin oli motivaatio vahva, ja olin - ja olen sitoutunut tähän todella! Keskenhän tämä prosessi vielä on, vaikka paremmalla puolella jo. (No, viiriäiskumeja oli hankala pitää tallessa, kun ne olivat niin pienet...) Minua ei haitannut pätkääkään, jos joku nämä huomasi - so what? Ei kyllä kukaan ole mitään sanonutkaan, jos huomasi.

Vanhemmat kirjoitukset ja kuvat löydät täältä, samoin sivupalkista tunnisteella hampaiden oikominen.

Mukavaa tiistaita!

Seuraa blogiani Bloglovinissa, Blogit.fi:ssä, Facebookissa ja Instagramissa

Tykkään nykyään lastata ranteeseen jos minkälaista rojua. Jos ranne on täynnä koruja, pidän muuten korujen määrän simppelinä, tai käytän enintään korviksia ja hyvin ohutta Maanestenin kaulaketjua. Sekoittelen surutta Kalevala Korua ja nahkaremmejä. Mutta kuten huomaatte, joka setissä on mukana Maanestenin ohut rannekoru. Koruissani kullan sävy on mieluisin, mutta ruusukulta ja hopea ovat tasoissa hyvänä kakkosena. Ja nahkaa pitää olla! Siitä tulee simppeliinkin asuun kivan rouheat vibat.

Stylesnobilta olen löytänyt muutaman mukavan korun, jotka ovat usein ranteessani, kuten tuo DOTS...:sista hankittu harmaakultainen ihanuus. Samasta paikasta on saatu ohut rannerengas, ja musta Sytelsnobin koru on Nectarinesta.

Armeijanvihreä moninkertainen ranneke on niinikään Stylesnobin, DOTS...:ista. Kivikoru Menorcalta.

Ylimpänä Stylesnobin koru Nectarinesta, kivikoru Menorcalta, mutta alinta, puista ranneketta en muista mistä se on.

Huomasin kuvia ottaessani, että rannekoruillanihan on selvä linja! On tummanpuhuvaa...

...ja sitten on tämä nude osasto.

Stylesnobin musta ranneke kaverinsa Kalevala Korun Inger-sarjan rannekorun kanssa.

Pari Mulberryn rannekettakin omistan, mutta jostain syystä ne ovat päässeet ulkoilemaan tosi harvoin viime aikoina. Pitäisi varmaan korjata tilanne. Tykkäätkö lastata ranteeseen koruja, vai pidätkö linjan simppelinä?

Mukavaa iltaa!

Seuraa blogiani Bloglovinissa, Blogit.fi:ssä, Facebookissa ja Instagramissa

Eilen satuin ihan spontaanisti kehumaan ihmistä, jonka esiintymisestä olin tykännyt. Hän ilostui vilpittömästi, ja itsellekin tuli sellainen olo, että olipa mukava kertoa toiselle tykänneensä asiasta, jossa hän on hyvä.

Työssäni opettajana oppilaiden kehuminen on aika spontaania. Tunneilla tulee kehuttua monta kertaa sekä yksittäistä oppilasta että koko luokkaa. Työkavereillekin tulee aika usein sanottua jotain kivaa. Meillä on hyvä työyhteisö, ja kehuja ja kiitoksia annetaan.

Viime viikolla kiitin erästä ystävääni hänen ystävyydestään. Se oli helppo hänelle sanoa.

Mutta on yksi nainen, jota tulee harvemmin kehuttua. Hän on minä itse. Olen itseäni kohtaan yleensä raa`an vaativainen. Monesti ajatukset kulkevat rataa minun pitää vielä, miksi en vieläkään jne. Aina voisi liikkua enemmän, suunnitella työt paremmin, hoitaa kotia ahkerammin ja syödä terveellisemmin. Itse päätin aloittaa lukuvuoden komeasti ajankäytön tehostamisella, mutta aika laihoin tuloksin vuosi on aloitettu. Olinko armollinen itselleni? Tuskin, kun olen perfektionismiin taipuvainen ja hyvinkin ankara itselleni välillä. Selvähän se on, että sitä väsyy vaatimustensa alla, ja sen jälkeen on entistä tyytymättömämpi. Kierre on valmis.

Kaikki pitkään naimisissa olleet tietävät, mikä on hyvän parisuhteen onnistumisen resepti: älä yritä muuttaa toista. Hyväksy toinen sellaisena, kuin hän on. Sen sijaan muutokset voi keskittää omaan itseensä.

Yritän siis muuttaa ajatusmalliani. Tänään olen jo ehtinyt... ja sitten voin antaa itseni levätä hyvällä omallatunnolla.

Kehu siis nainen päivässä, aloita vaikka itsestäsi!

Päivän kehut menevät muuten äidilleni, joka on todella sinnikäs, reipas ja periksiantamaton nainen.

Kenet haluaisit kehua tänään? Entä muistatko kehua itseäsi tarpeeksi?

Iloista iltaa!

Seuraa blogiani Bloglovinissa, Blogit.fi:ssä, Facebookissa ja Instagramissa

kuvat Pinterest

Kaunista perjantain myöhäisiltaa! Täällä ollaan ihan fiiliksissä viikonlopusta. Takana on ensimmäinen kokonainen opetusviikko. Talo on siivottu, kukat kasteltu. Ja edessä kaksi lämmintä, aurinkoista päivää. Luvassa grilliruokaa, lekottelua, lukemista ja lenkki iltasaunoineen. Ihan täydellistä. Jospa sunnuntaina saisi aikaiseksi käydä vaikkapa eteläisessä Helsingissä.

Asukuvat napattiin illansuussa. Ja kyllä, näette oikein, t-paitani on ryppyinen. En jaksanut alkaa sitä silittää, vaan annoin laiskasti olla. Ei se nyt niin pahalta näytä rentojen farkkujen kanssa.

Uudet boyfriendfarkut...ovat ihanat! Sain ne DOTS...:ista. Merkki on Mos Mosh, ja mallin nimi Bradford. Kangas on tuhtia denimiä, ei siis ihan joka selluliitinmutka näy. Syksymmällä ajattelin yhdistää näihin töihin bootsit ja skarpin kauluspaidan, vapaalla rennon neuleen. Tai sitten toisinpäin, pukeudun usein vapaalla vähän "paremmin", kun töissä ei usein voi.

T-paita on Zaran, vyö Abron, korkkarit Guessin, aurinkolasit vanhat RayBanit.

jeans Mos Mosh / t-shirt Zara

heels Guess / sunnies RayBan

belt Abro (from Nectarine)

Nyt kaipaisin sarjavinkkejä! Iltaisin on kiva pitää minimaratoneja hyvistä sarjoista. Viimeksi katsoimme The Blacklistin ensimmäisen kauden, ja se oli huikean hyvä! Toista odotellessa... Eli jos tiedät jonkun jännän, koukuttavan sarjan, niin pliis, vinkkaa!

Ja hei, huomenna arvotaan, mutta vielä ehdit osallistua täältä.

Kaunista iltaa!

Seuraa blogiani Bloglovinissa, Blogit.fi:ssä, Facebookissa ja Instagramissa

*linkit mainoksia

Mikä päivä! Eikä se ole loppunut vielä. Heti lämpötilojen noustua miellyttäviin lukemiin parkkeerasimme itsemme terassille, mies aurinkoon ja minä varjon alle. Siinäpä se päivä on sitten kulunut lueskellen ja urheilukisoja seuraten. Nyt on kai jotkut MM-kisat menossa...? ; )

Grilliä pitää lämmittää ja grilliherkkuja väkertää niin kauan kuin on säiden puolesta mahdollista. Tälle päivälle olin ostanut lohta, josta mies grillasi herkkuani nokilohta (ohje Reetan blogissa täällä). Meillä muuten mies aina grillaa, itse olen grillannut kerran, ja arvatkaas oliko paineita. Paineet lähtivät jo siitä, mistä tiedän onko grilli päällä...

Kalan kaveriksi oli kotimaista parsakaalta, jonka pilkoin, öljysin, suolasin Maldonilla ja pippuroin. Ja sitten se oli uunissa (220 astetta), kunnes se oli vähän rapsakkaa. Voi nam. Päivässä menee parsakaali kahteen pekkaan, niin hyvää se on. Kotimainen parsakaali maistuu ihan erilaiselta kuin talviset, vähän nahistuneet parsakaalet.

Salaatti sai olla simppeli, vain kesäkurpitsaa, kurkkua ja salaattia sitruunamehun kanssa. Tykkään vihannesten mausta, enkä halua turhaan uittaa hyvänmakuisia kasviksia salaatinkastikkeeseen.

Juomaksi oli alkukesästä löytynyt tosi maukas luomuviini, italialainen Gazzera, joka on pinot grigion ja moscaton sekoitus. Hurjan hyvä ja maukas kevyen ruuan kanssa.

Jälkiruuaksi oli jätskiä miehelle, itselleni Nespresso-maku caramelito mantelimaidon kanssa. Päälle ihan pieni siipale jäätelöä... Olen ollut kaksi viikkoa ilman sokeria ja namia, mutta tänään oli pakko saada vähän jätskiä. Kahvin päälle kiersin uusinta villitystäni, vaniljaa myllystä. Vaniljanhimo on mennyt ihan överiksi, lisään sitä jopa kaurapuuroon...

Ruuan jälkeen olikin mukava lueskella uusinta britti-Elleä. Inspiroiduin parista kuvasta tosissaan.

Sitten arvonnan voittajaan. Kiitos ihan hurjan paljon kaikille osallistujille!! Teitä oli mahtava määrä! Tovi vierähti arpoja laskiessa mutta onneksi oli apuri vieressä, joka suoritti myös arvonnan. Ja Random.org arpoi voittajaksi - ta-daa - Tiina H:n:

Ihana villatakki ja mitkä värit - kaikki lempivärejäni. Osallistun kolmella arvalla.
Tiina

Onnea voittajalle! Laitatko minulle sähköpostia, niin saat palkintosi. Ja nyt syömään vähän lisää, sitten lenkille aurinkoiseen iltaan!

Upeaa iltaa!

Seuraa blogiani Bloglovinissa, Blogit.fi:ssä, Facebookissa ja Instagramissa

Täällä huivihullu katselee vesi kielellä syksyn ihania uutuuksia. Muhkea, laadukas villahuivi on nyt ihan must joka naisen vaatekaappiin. Se lämmittää harteilla tai se kiedotaan upeasti kaulan ympärille.

Vaikka omat valintani kohdistuvat useinmiten nudeen, harmaaseen tai muihin vähän tummempiin väreihin, on tarjolla myös kirkkaita, syksyisiä värejä. Aika monesta mallista onkin muita värejä tarjolla, kannattaa kurkata! No, on väri mikä vaan, pääasia, että huivi on muhkea ja ylisuuri! Tykkään, että takki ja pipo ovat samaa väriä, ja huivi voikin sitten olla ihan minkä värinen tai kuosinen vain.

Valikoin Nellyn* ja Booztin* valikoimista upeuksia, jotka kaikki taatusti kelpaisivat itsellenikin!

http://nelly.com/fi/hae/#group=30&sort=LastArrival&SearchString=by+malene+birger

kaikki huivit yllä By Malene Birger

beige huivi Filippa K / vihreä huivi Samsoe & Samsoe

salmiakkiruutuinen huivi Selected Femme

mustavalkoinen huivi Maison Scotch

punainen huivi 2nd Day / harmaa keskellä Tiger of Sweden

yläoikealla Day Birger & Mikkelsen

sininen huivi Tiger of Sweden / lila huivi Day Birger & Mikkelsen

(Yllä olevat huivit Booztilta.)

Kuvassa vielä Tiger of Swedenin huivi, joka taitaa olla tämänhetkinen suosikkini värinsä vuoksi!

Nelly tarjoaa vain tämän päivän ajan -15% kaikista uutuuksista koodilla FALL15

Aurinkoista sunnuntaita!

Seuraa blogiani Bloglovinissa, Blogit.fi:ssä, Facebookissa ja Instagramissa

Helteisen viikonlopun jälkeen on hieman ottanut koville palata arkeen. Pääsin nimittäin niin totaalisen irti arkisista asioista. Eilen suunnistin vielä kaupunkiin tapaamaan ystävääni Frau Ullanlinnaa. Fraun kanssa ollaan tutustuttu pari vuotta sitten, ja liian kauan oli kulunut viime tapaamisesta. No, siitä jatkoimme, mihin viimeksi jäimme, juttua ja naurua riitti! Parkkeerasimme itsemme maailmaa parantamaan Kämpin terassille.

Viereisessä pöydässä istui siro ja pikkuinen, mustatukkainen Anna-Leena Härkönen, kuin le petit parisienne mustavalkoisessa kotelomekossaan, rosé-lasi edessään. Teki hirveästi mieli mennä kertomaan, kuinka paljon pidän hänen kolumneistaan, mutta en sitten uskaltanut. Hän kirjoitti muistikirjaansa niin keskittyneen näköisenä...

En olisi halunnut eilisen loppuvan koskaan. Lämmin ilta, turistien virta, aurinko, vilkkaus, hyvä seura ja nauru - voi miksi kesä on niin lyhyt... Ja suomalaiset onnellisimmillaan.

Ajelin kotiin. Kuuntelin tavoistani poiketen Suomipop-kanavaa ja listaa. Kas, kesän kaunein biisi tuli sieltä, Anna Kokkosen Kesän askeleet. Tuli sellainen olo, että nyt hyvästelen kesän, ja laskeudun arkeen ihan totaalisesti. Jos joku ei ole vielä Annan biisiä kuullut, voisi nyt olla hyvä aika! Emme ole Annan kanssa koskaan nähneet, mutta monta vuotta sitten hän teki minulle sijaisuuksia. On ollut hienoa seurata, kuinka hän on toteuttanut unelmaansa ja on nyt muusikko.

Kun tulin kotiin, napattiin vielä asukuvat. Menin ihan peltoon - sananmukaisesti.

dress DAY Birger & Mikkelsen / wedges Michael Michael Kors

bag Mulberry "Lily" / sunnies Bijou Brigitte

Tää täällä tekisi nyt vähän koulutöitä, ja sitten iltalenkki kutsuu...

Seuraa blogiani Bloglovinissa, Blogit.fi:ssä, Facebookissa ja Instagramissa

Kukkien pitäminen maljakossa tulee nyt edulliseksi, sillä omassa pihassa kasvaa aika muhkea rivi syyshortensioita. Ne kestävät maljakossa ihmeen hyvin, ovat näyttäviä ja kauniita. Syyskukat ovat kauniita, hyvin tuoksuviakin.

Syysleimujen tuoksu vie minut lapsuuden muistoihin, sillä meillä oli kotona iso penkki erivärisiä leimuja täynnä. Niitäkin poimittiin ahkerasti maljakkoon. Tänä aamuna taasen töihin lähtiessä viileänkostea, vähän maalle tuoksuva ilma toi mieleeni yläasteajat ja jokasyksyisen tarksvärkkipäivän. Yleensä olin kotona perunannostossa, luokkakaverit niinikään kotimaatilojensa töissä myös, pelloilla traktorin selässä, perunannostossa tai navetassa. Sorsastuskauden alussa pojat lintsasivat koulusta ja menivät sorsastamaan. Taisi siitä tulla jälki-istuntoa, mutta eivätpä välittäneet. Aina siitä kuhistiin etukäteen kuka ja kuka aikoo lintsata sorsastuksen takia...

Tykkäsin nuorena syksystä, nykyään lempivuodenaika on kesä. Yhä edelleen syksyssä on uuden alku. Syysaamujen kauneus on edelleen vailla vertaa. On ajatuksissaan innostunut kuin pikku tyttö kuulaana ja kirkkaana aamuna pyörän selässä. Nouseva aurinko, kuuraa maassa, ja edessä kaikki ne arkipäivän pienet ilot, joista lapsena nautti. Uusien koulukirjojen tuoksu, pimenevät illat, lämmin leipä ja iltatee.

Yksi alkusyksyjen rutiini oli isovanhempieni kyläily. He poimivat viinimarjat, mehumaija kävi pitkin päivää. Mehu jäähtyi ja sitten se pullotettiin. Puolukkaa survottiin sokerin kanssa ja laitettiin pakasterasioihin. Isoäidin kyläily tiesi myös tuoreita leivonnaisia. Hirvestyskauden aikana pakkaseen ilmestyi hirvenlihaa, jota äiti haudutti yhdessä possun kanssa. Pitkään hautunut, murea hirvipaisti oli tosi, tosi hyvää.

Maalaistytön elämä 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa tuntuu nyt tosi yksinkertaiselta ja viattomalta. Ehkä niistä ajoista ammentaa rauhaa nykyajan hektisyyteen ja kiireeseen.

Lämmintä iltaa!

Seuraa blogiani Bloglovinissa, Blogit.fi:ssä, Facebookissa ja Instagramissa

Viikonloppu alkaa huomenna, ja saamme pitkästä aikaa vanhempani kylään, ihanaa! Siksi tänään rutistetaan pieni viikkosiivous, sillä onhan se ihana aloittaa viikonloppu puhtaassa ja raikkaassa kodissa. Olen jo miettinyt ruokalistoja, sillä haluan hemmotella heitä oikein hyvällä ruualla.

Millaisia asukuvia tulee, kun kohde on hikinen, nälkäinen, väsynyt, tukka liiskassa ja meikit levinneet silmien alle. No just sellaisia. Eli pyydetään kuvaaja seisomaan pöydälle ja feikataan pirteä ilme ; ) Voi tätä vanhuutta...

Paita on viime marraskuussa saatu silkki-ihanuus DAY Birger & Mikkelsenin agentuurilta, Selected Brands Finlandilta. Kuten tiedätte, DAY on yksi lempparimerkkejäni. Paituli on näihin ilmoihin just passeli, ilmava ja ihana. Malliltaan se on tosi väljä, mutta sopii mielestäni kivasti Zaran luottohousujeni kanssa. Tänään kopsuttelin koroissa, Unisat jalassa jaksaa koko päivän.

silk blouse DAY Birger & Mikkelsen (sponsored)

pants Zara / heels Unisa / bracelet Stylesnob

watch Daniel Wellington

Ihanaa torstaita kaikille, ja viikonlopun odotusta. It´s almost here!

Seuraa blogiani Bloglovinissa, Blogit.fi:ssä, Facebookissa ja Instagramissa

Blogivieras: Ira

Siivouksen elämänmullistava taika

Balmuirin sininen Monza-huivi

Hydrafacial-arvonta!

Musta on uusi musta

Onnellinen sunnuntai-ilta ja pää täynnä suunnitelmia

Silkkihame, neule sekä illan punertava valo

Safkaa skideille -kirjan julkkareissa

Nainen ja tyynyhulluus (sekä arvonnan voittaja)

Neulearvonta ja kuulumisia

Must-hankinta: herrainkenkä

Invisalign-päivitys nro 4

Rojua ranteeseen

Kehu nainen päivässä

Mos Moshin mustat farkut

Aurinkoa ja simppeliä ruokaa (sekä arvonnan voittaja)

Muhkeita huiveja syksyksi

Ihan pellossa - bye bye summer!

Kukkakimpusta syysmuistoihin

Silkkipusero ja korot